Kaikki oli äkkiä käynyt hiljaiseksi. "Jospa minulla olisi patukkani", sanoi poliisi mennen epävarmasti ovelle. "Kun me kerran avaamme, tulee hän sisään. Ei häntä voi pidättää."
"Älkääpä kovin kiirehtikö tuota ovea avaamaan", sanoi näivettynyt ajuri levottomasti.
"Vetäkää salvat syrjään", virkkoi mustapartainen mies, "ja jos hän tulee…" Hän näytti kädessään olevaa revolveria.
"Se ei käy päinsä", väitti poliisi. "Siitä tulisi murha."
"Tiedän kyllä, missä maassa olen", vastasi partaniekka. "Minä laukaisen hänen sääriinsä. Vetäkää salvat pois."
"En, kun tuo kapine on takanani", vastasi ravintoloitsija, joka kurkisteli ikkunankaihtimen yli.
"Sama se", sanoi mustapartainen mies ja kumartuen, revolveri valmiina, veti ne itse syrjään. Ravintoloitsija, ajuri ja poliisi tekivät täyskäännöksen.
"Tulkaa sisään", sanoi partaniekka matalalla äänellä astuen syrjään ja katsellen pistooli selän takana salvattomiin oviin. Ei kukaan tullut sisään, ovi pysyi suljettuna. Viiden minuutin kuluttua, kun toinen ajuri työnsi päänsä varovasti sisään, he odottivat yhä, ja eräät levottomat kasvot kysyivät tietoja.
"Ovatko talon kaikki ovet lukossa?" kysyi Marvel. "Hän kuljeksii ympäri saalista väijymässä. Hän on taitava kuin piru."
"Hyvä Jumala!" huudahti rehevä ravintoloitsija. "Jos se pääsee takaovesta! Pitäkää silmällä ovia! Kuulkaahan!" Hän vilkaisi avuttomana ympärilleen. Vierashuoneen ovi paukahti kiinni, ja he kuulivat avaimen kiertyvän lukossa. "Sitten on vielä ovi pihalle päin ja yksityishuoneen ovi. Pihaovi…"