"Miks'ette?"
"Enpä tiedä. Ne ovat kuin sormia tapailemassa katsojaa. En mahda mitään mieliteoilleni ja vastenmielisyyksilleni."
"En osaa varmasti sanoa, mutta luullakseni ei millään tietämälläni kämmekällä ole aivan tuollaisia ilmajuuria. Se saattaa tietysti olla luulottelua. Näette että ne ovat päistään hieman litistyneitä."
"En pidä mokomista", tokaisi emännöitsijä äkkiä värähtäen ja kääntyen pois. "Tietysti olen siinä typerä — ja olen kovin pahoillani, varsinkin kun te olette niin kiintynyt tuohon. Mutta en voi olla ajattelematta sitä ruumista."
"Vaan eihän sen tarvitse olla juuri tämä kasvi. Minä vain arvailin."
Emännöitsijä kohautti olkapäitään. "En ainakaan pidä siitä", hän sanoi.
Wedderburnia hiukan loukkasi serkkunsa vastenmielisyys kasvia kohtaan. Mutta se ei estänyt häntä haastelemasta tälle milloin halutti kämmeköistä yleensä ja tästä kämmekästä erittäin.
"Kämmeköissä on monia kummallisuuksia", hän eräänäkin päivänä jutteli; "omituisia yllätyksen mahdollisuuksia. Darwin tutki niiden hedelmöittymistä ja osotti että tavallisen kämmekän kukan koko rakenne on muodostunut hyönteisiä varten, jotka kantavat siitepölyä kasvista kasviin. Kuitenkin näyttää olevan paljon tunnetuita kämmeköitä, joiden kukka ei mitenkään sovellu sellaiseen hedelmöittymiseen. Muutamat tikankontit esimerkiksi; ei tunneta mitään hyönteisiä jotka saattaisivat niitä hedelmöittää, eikä joidenkuiden siemeniä ole koskaan tavattu."
"Mutta miten niistä syntyy uusia taimia?"
"Lonkeroista ja mukuloista, monen moisista lisäkkeistä. Se on helppo selittää. Arvotuksena on mitä varten kukat ovat."