"En siitä silti sen parempaa ajattele."
"Miehet työnsä tehkööt vaikk' itkee naiset niin", saneli Wedderhurn järkähtämättömän juhlallisesti.
"Aatelkaas, kuolla kaukana kaiken hoidon puutteessa ilkeään rämeeseen! Potea kuumetta ilman muuta suuhun pantavaa kuin kloralia ja kininiä — ympärillä vain kamalia villejä! Sanotaan että Andaman-saarelaiset ovat mitä kurjimpia ilkiöitä — eikä heistä ainakaan juuri hyviksi sairaanhoitajiksi liene, kun ovat tarpeellista harjaannusta vailla. Ja ainoastaan jotta ihmiset Englannissa saisivat kämmeköitä!"
"Ei suinkaan se mukavaa ollut, mutta jotkut näkyvät olevan innoissaan semmoiseen", puheli Wedderhurn. "Joka tapauksessa olivat hänen puolelleen käyneet alkuasukkaat kyllin sivistyneitä pitääkseen huolen koko hänen keräelmästään kunnes hänen työtoverinsa, joka oli lintujen tutkija, palasi takaisin sisämaasta; vaikka he eivät osanneet määritellä kämmekän laatua ja olivat antaneet sen kuihtua. Ja se tekee nämä merkillisemmiksi."
"Se tekee ne inhottaviksi. Minä pelkäisin että niissä vielä vaanii malaria. Ajatelkaahan toki, tuon kuvatuksen päällä on maannut kuolleen ruumis! Sitä en tullut ennemmin ajatelleeksi. Siinä! En voi enää haukata suupalaakaan."
"Otan ne pois pöydältä jos tahdotte — pistän ne ikkunalaudalle. Näen ne yhtä hyvin sieltä."
Seuraavat päivät hän oli todella tavattoman uutterana höyryisessä pikku kasvihuoneessaan hommaillen kivihiilijauhetta, teak-puun palasia, sammalta ja kaikkia muita kämmekkäin viljelijän erityisyyksiä. Hän oli mielestään viettävinään ihmeen seikkarikkaita aikoja. Iltaisin hän puheli näistä uusista kämmeköistään ystävilleen, alituiseen hokien odottavansa jotakin harvinaista.
Moniaita kappaleita Vandaa ja Dendrobium kuoli hänen hoteissaan, mutta tuntematon kämmekkä alkoi piankin ilmaista elon merkkejä. Hän oli riemuissaan ja vei emännöitsijänsä suoraa päätä sitä teosta oitis katsomaan, heti havaintonsa tehtyään.
"Tuo on silmikko", hän selitti, "pian siitä puhkeaa monia lehtiä; nämä pikku rihmat tässä taasen ovat ilmajuuria."
"Minusta ne näyttävät ikäänkuin pieniltä valkeilta sormilta kopeloimassa tietään tuosta ruskeasta aineesta", intti emännöitsijä. "En pidä niistä."