"Oliko Voimakoneitten Herra vielä nälissään? Hänen palvelijansa oli valmis."
Azuma-zi astahti vaivihkaa eteenpäin; sitte seisahtui. Teknillinen johtaja herkesi äkkiä kirjottamasta ja takimaisen voimakoneen ääreen astuen alkoi tarkastaa sädekimppuja.
Azuma-zi epäröitsi, ja puikahti sitte äänettömästi vaihteen luo varjoon. Siellä hän odotteli. Pian kuuluivat johtajan askeleet palaavan. Hän seisahtui entiseen asemaansa, tietämättömänä kymmenen jalan päässä kyyristelevästä lämmittäjästä. Sitte iso voimakone äkkiä sihahti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä Azuma-zi pimeästä hyökkäsi hänen niskaansa.
Ensin johtaja vyötäisiltä siepattuna heilahti isoa voimakonetta kohti, sitte polvellaan potkaisten ja käsillään vastustajansa pään alas nykertäen hän tempautui irti syleilystä ja keikahti pois päin koneesta. Sitte villi tarttui häneen taas, puskien kiharaisella päällään hänen rintaansa, ja he hoippuroitsivat ja huohottivat kuten tuntui koko ikuisuuden. Sitte johtaja tuli temmanneeksi mustan korvan hampaisiinsa ja puri raivokkaasti. Neekeri ulvoi hirveästi.
He kieriskelivät lattialla, ja neekeri, joka oli luiskahtanut hampaiden pinteestä tahi menettänyt palan korvastaan — johtaja arvaili sitä siinä — yritti kuristaa häntä. Johtaja teki tehottomia ponnistuksia saadakseen hapuilluksi jotakin käsiinsä ja potkituksi, kun lattialta kuului askeleen tervetullutta kopsetta. Seuraavassa hetkessä Azuma-zi oli jättänyt hänet ja syöksähtänyt isoa voimakonetta kohti. Pauhinassa kuului sähähdys.
Sisään astunut yhtiön virkamies seisoi tuijotellen, kun Azuma-zi sieppasi paljaat päätejohdot käsiinsä, väännähti kamalasti ja killui sitte liikahtamattomana koneessa, kasvot rajusti vääristyneinä.
"Olenpa kerrassaan iloissani siitä että saavuit juuri nyt", sanoi teknillinen johtaja yhä lattialla istuen.
Hän katseli vielä värisevää olentoa. "Tuo ei ole näköjään kaunis kuolema — mutta se on nopea."
Virkamies yhä tuijotti ruumiseen. Hän oli hidas-älyinen mies.
Syntyi vaitiolo.