Johtaja kompuroitsi jaloilleen. Hän siveli miettivästi kauluksensa sisäpuolta sormillaan ja liikutti päätään useaan kertaan edestakaisin.
"Holroyd parka! Nyt käsitän." Sitte hän melkein koneellisesti astui varjossa olevan vaihteen luo ja käänsi sähkövirran rautatien johtoon. Hänen niin tehdessään heltisi korventunut ruumis koneesta ja putosi kasvoilleen maahan. Voimakoneen sisus pauhasi äänekkäänä ja puhdassointuisena, ja voimansiirtolaitos viuhtoi ilmaa.
* * * * *
Niin päättyi ennenaikaisesti voimakonejumaluuden palvelus, kenties lyhyt-ikäisin kaikista uskonnoista. Kuitenkin se saattoi samalla upeilla ainakin yhdestä marttyyristä ja yhdestä ihmisuhrista.
Æpyornis-saari.
Arpikasvoinen mies kumartui pöydän yli ja katseli kimppuani.
"Kämmeköitä?" hän kysyi.
"Muutamia", sanoin.
"Tikankontteja", hän virkkoi.
"Etupäässä", vastasin.