"Mitään uutta? Sen arvasin. Minä nuuskin nuo saaret viisikolmatta — seitsemänkolmatta vuotta takaperin. Jos löydätte mitään uutta sieltä — niin se on totisesti ihka uutta. En jättänyt paljoa."
"En ole keräilijä", selitin.
"Olin nuori silloin", hän pitkitti. "Voi hitto kuinka samoilinkin." Hän näytti ottavan minusta mittaa silmillään. "Olin Taka-Intiassa kaksi vuotta, ja Brasiliassa seitsemän. Sitte menin Madagaskarille."
"Tunnen muutamia tutkijoita", sanoin jotakin tarinaa aavistaen.
"Kenelle keräsitte?"
"Dawsoneille. Lienetteköhän koskaan kuullut Butcheria mainittavan?"
"Butcher — Butcher?" Nimi tuntui häämöttävän muistissani; sitte muistin oikeusjutun "Butcher Dawsonia vastaan". "Hei!" huudahdin, "tehän olette se mies, joka manuutti heidät neljän vuoden palkasta — jouduitte autiolle saarelle…"
"Sama juuri", myönsi arpikasvoinen mies kumartaen. "Lystikäs oikeustapaus, vai mitä? Siellä olin, keräten pikku omaisuutta palkkani säästymisen kautta tuolla saarella, panematta rikkaa ristiin kumpaisenkaan hyväksi, heidän mitenkään kykenemättä antamaan minulle lähtöpassia palveluksestaan. Useasti siellä ollessani huvitti minua sitä ajatella. Tein siitä arviolaskuja — isoja — korukuvioina pitkin koko siunattua koralliriuttaa."
"Miten se tapahtui?" kysyin. "En oikein muista asiaa."
"No… Olettehan kuullut æpyorniksista?"
"Kyllähän. Andrews kertoi minulle uudesta lajista, jota oli laittelemassa noin kuukausi takaperin. Juuri ennen kuin läksin merelle. Kuuluivat saaneen lähes metrin pituisen reisiluun. Jättiläis-otus on sen täytynyt olla!"