"Se on vanha George", selitti ukko Tootles, "ja riivatusti ajaa, kuten sanot. Nääs kun on pudota roskista! Onkohan tuo Harry Hicksin perässä?"
Ajuriasema alkoi joutua kiihdyksiin. Yhteen ääneen: "Anna laputtaa,
George!" "Siinäpä kilpailu!" "Kiinni saatte!" "Lyö lujemmin!"
"On siinä menijätä, on!" ihaili vartijapoika.
"No vie sun turkanen!" huudahti ukko Tootles. "Katos! minäkin kai vielä joudun matkaan. Tuolta tulee vielä yksi lisää. Ovatko kaikki Hampsteadin ajurit tänä aamuna villissä!"
"Se on tällä kertaa helmaväkeä", sanoi vartijapoika.
"Naikkonen miehenpuolen perässä", kummaili ukko Tootles. "Tavallisesti on toisin päin."
"Mitä sillä on kädessä?"
"Näyttää silinterihatulta."
"Tämäpä kelpo leikkiä! Panen veikkaan kolme yhtä vastaan vanhan Georgen puolesta", sanoi vartijapoika. "Seuraava!"
Minnie kiiti ohi myrskyisten suosionosotusten tervehtimänä. Hän ei pitänyt siitä, mutta tunsi tekevänsä velvollisuutensa ja riensi edelleen alas Haverstock Hilliä ja Camden Town High Streetiä katse herkeämättä tähdättynä levottomasti huiskivaan vanhaan Georgeen, joka niin käsittämättömästi oli viemässä pois hänen haihattelevaa miestänsä.