"Kysyin sitä Kiiltä, mutta en saanut mitään tyydyttävää vastausta.
Kuitenkin hän sanoi niin, eikä ainoastaan tuosta naisesta vaan
myöskin ystävästäni Anasta, ja samaa sanoivat toisetkin tietäjät.
Sitten menin Gosheniin ja siellä näin tuon naisen —"
"Ensimmäisen kerranko, prinssi?"
"Ei, vaan kolmannen —."
Silloin Merapi vaipui penkille ja peitti käsillään kasvonsa.
"— ja rakastin häntä, ja tuntui siltä kuin olisin rakastanut häntä jo tuhansia vuosia."
"Se ei ole totta. Te pilkkaatte minua. Se ei ole totta!" kuiskasi
Merapi.
"Se on totta. Jollen sitä silloin tiennytkään, tiesin sen jälkeenpäin, vaikka kenties en ennen niin täydellisesti kuin tänään, kun sain kuulla, että Userti todellakin oli hylännyt minut. Israelin kuu, te olette tuo nainen. En sano teille", jatkoi hän intohimoisesti, "että olette kauniimpi kuin kaikki muut naiset, tai suloisempi tai viisaampi, sillä sellaisena pidän teitä. Sanon ainoastaan, että rakastan teitä, niin rakastan teitä, mikä tahansa sitten olettekaan. En voi tarjota teille Egyptin valtaistuinta, vaikkapa sen laki sallisikin, mutta voin tarjota teille tämän sydämeni valtaistuimen. No, neiti Merapi, mitä vastaatte? Ennen kuin puhutte, muistakaa, että vaikka näytätte olevan vankini täällä Memphiksessä, teidän ei tarvitse ollenkaan pelätä minua. Mikä tahansa vastauksenne lieneekin, sellaisen suojan ja ystävyyden kuin voin antaa, saatte koko elämäni ajaksi, enkä milloinkaan yritä pakottaa teitä, kuinka paljon tuskaa minulle tuottaneekin kulkea teidän ohitsenne. En tiedä tulevaisuutta. Voi tapahtua, että saatan antaa teille ylhäisen aseman ja valtaa, voi tapahtua, etten voi antaa muuta kuin köyhyyttä ja maanpakoa, mutta miten käyneekin, ruumiini ja sieluni kunnioituksen voin antaa. Vastatkaa nyt."
Merapi otti kädet silmiltään ja katseli häntä loistavat kyyneleet ihanissa silmissään.
"Se ei voi tapahtua, prinssi", kuiskasi hän.
"Tarkoitatte varmaan, ettette tahdo antaa suostumustanne."