Kii katseli pienokaista. "Nyt kun hän ei enää ole varjossa, näen, että tuo kuninkaallista sukua oleva lapsi kasvaa niin nopeasti ja suureksi, etten voi erottaa hänen kruunuaan. Hän on liian suuri tervehdittäväksi, prinssi."
Silloin Merapi huudahti ja kantoi lapsen pois.
"Hän pelkää tietäjiä ja heidän synkkiä ennustuksiaan", sanoi Seti katsellen hänen jälkeensä huolestuneesti hymyillen.
"Sitä ei hänen tarvitsisi, prinssi, koska hän on koko maan suurin noita."
"Merapiko noita? Niin yhdessä suhteessa kylläkin — kun tulee kysymykseen miesten sydämet, eikö totta, Ana? Mutta puhukaa selvemmin, Kii. On vielä aikaista, ja pidän arvoituksista vain yöllä."
"Kuka toinen olisi voinut särkeä vahvan ja pyhän rakennuksen, jossa hallitsija Amon asustaa maan päällä? Eivät edes nuo hebrealaiset profeetat, luulen minä. Kuka muu voisi suojella tätä puutarhaa kiroukselta, joka on kohdannut Egyptiä?" kysyi Kii vakavana, sillä nyt oli koko hänen ivallinen sävynsä poissa.
"En luule, Kii, että hän siten tekee. Luulen, että joku voima tekee ne hänen avullaan, ja tiedän, että hän uskalsi asettua Amonia vastaan tämän temppelissä vain siksi, että hänen kansansa papit olivat pyytäneet häntä."
"Prinssi", vastasi hän naurahtaen lyhyesti, "joku aika sitten lähetin teille Anan mukana tervehdyksen, joka kenties on muitten ajatusten tähden unohtunut häneltä. Tuossa tervehdyksessä sanoin, että te olette viisas, mutta nyt huomaankin, että teiltä puuttuu viisautta, kuten meiltä muiltakin, sillä jos teillä olisi sitä, tietäisitte, että veitsi, joka leikkaa, ei ole sitä kuljettava käsi, eikä salama itsestään leimahtele. Samoin on teidän suloisen rakkautenne laita ja minun ja kaikkien, jotka tekevät ihmeitä, tai jotakin, mikä on jumalallista. Me emme tee sitä, mitä näytämme tekevän, me, jotka olemme vain veitsi ja salama. Mutta tahtoisin tietää, kuka tai mikä johtaa hänen kättään ja antaa hänelle vallan suojata tai hävittää."
"Kysymys on laaja, Kii, tai sellaiselta se ainakin näyttää minusta, jolla, kuten sanotte, on vähän viisautta, ja kuka hyvänsä voi sanoa sen sisältävän tiedon avaimen. Teidän taikanne on vain vähäpätöinen asia, joka näyttää suurelta siksi, että niin harvat voivat käyttää sitä. Mikä ihme se on, joka saa kukan kasvamaan, lapsen syntymään, Niilin tulvimaan ja auringon ja tähdet loistamaan taivaalla? Mikä vaikuttaa, että ihminen on puoleksi eläin ja puoleksi jumala, ja mikä kasvattaa häntä alaspäin eläimellisyyteen tai ylöspäin kohden jumalaa — tai kummaksikin? Mikä on usko ja mikä epäusko? Kuka kaikki nämä saa aikaan, niitten avulla selvittäen elämän, kuoleman ja iankaikkisuuden tarkoituksia? Pudistatte päätänne, ette tiedä. Kuinka sitten voin minä tietää, joka, kuten sanoitte, olen vain tyhmä? Pyytäkää vastaus Merapilta itseltään, häneltä kenties vain voitte saada selityksen."
"Tahdonpa koettaa. Kiitos Merapin herralle! Eräs pyyntö, oi prinssi, koska ette suvaitse tuota toista nimeä, joka helposti tulee sen huulille, jolle nykyisyys ja tulevaisuus ovat jotakin aivan yhtä."