"Ymmärrän vain sen, että sinä olet hyvin kummallinen nainen, erilainen kuin kaikki toiset, jotka olen tuntenut."
"Lapseni, joka surmattiin, oli minulle koko maailma, ja tahtoisin olla siellä, missä hän on. Ymmärrätkö nyt?"
"Tahtoisitko poistua elämästä maataksesi haudassa kuolleen poikasi kanssa, vaikka, kun vielä olet nuori, voisit kenties saada useamman tuon yhden sijaan?" kysyi Jabez hitaasti aivan kuin ihmetellen.
"Välitän elämästä vain niin kauan kuin voin sillä palvella häntä, jota rakastan. Ja jos tulee päivä, jolloin hän nousee valtaistuimelle, miten voi vihattu Israelin tytär silloin palvella häntä? Enkä tahdo enempää lapsia. Elävänä tai kuolleena hän, joka lähti täältä, omisti koko sydämeni, siellä ei ole enään sijaa muille. Se rakkaus on ainakin puhdas ja täydellinen, ja kun se on balsamoitu kuolemalla, ei se voi milloinkaan muuttua. Sitäpaitsi en makaa haudassa hänen kanssaan, niin ainakin uskon. Näitten egyptiläisten uskonto, jota me halveksimme, kertoo ikuisesta elämästä taivaassa, ja sinne tahtoisin mennä etsimään häntä, joka on kadonnut, ja odottamaan häntä, joka hetkeksi jää jälkeenpäin tänne."
"Ah!" sanoi Jabez. "Minä puolestani en vaivaa itseäni noilla arvoituksilla, sillä tämän maailman ajallinen elämä riittää täyttämään ajatukseni ja haluni. Mutta sinähän, Merapi, olet kapinoitsija, ja ollaanpa sitten taivaassa tai maan päällä, miten kuningas, jota vastaan niskoittelijat ovat kapinoineet, ottaa vastaan heidät?"
"Sinä sanot minua kapinoitsijaksi", sanoi Merapi kiinnittäen liekehtivät silmänsä häneen. "Miksi? Siksi, etten tahtonut häväistä itseäni menemällä naimisiin miehen kanssa, jota vihaan, ja lisäksi miehen, joka on murhaaja, ja siksi, etten niin kauan kuin elän tahdo erota miehestä, jota rakastan, palatakseni niitten luo, jotka eivät ole tehneet minulle muuta kuin pahaa. Tekikö Jumala sitten naiset myytäviksi kuin karjan sellaisen huviksi ja hyödyksi, joka voi eniten maksaa?"
"Näyttää siltä", sanoi Jabez levittäen kätensä.
"Näyttää, että sinä ajattelet niin, sinä, joka muodostat Jumalan sellaiseksi kuin haluaisit hänen olevan. Mutta minä puolestani en usko sitä, ja jos uskoisin, etsisin itselleni toisen hallitsijan. Setä, minä vetoan papeista ja vanhimmista Häneen, joka loi sekä heidät että minut, ja Hän saa päättää, seisonko vaiko kaadun."
"Joka tapauksessa on vaarallista tehdä niin", tuumi Jabez, "sillä papit ovat nopeita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä, ennen kuin asiaa ehditään edes selittää missään. Mutta, mikä minä olen, että voisin neuvoa sellaista, joka voi musertaa Amonin tomuksi tämän omassa pyhäkössä, ja jolla ehkä siksi on oikeus tehdä kaikkea, mitä hän ajattelee ja tahtoo?"
Merapi polki jalkaansa.