"Miksi kysyä, oi prinssi, kun näemme, että on tapahtunut toisella lailla?"
Sitten otin puoliskoni, painoin sitä otsaani vastaan ja kätkin sen viittani taskuun. Seti teki samalla tavalla kuin minä.
Täten vahvistimme kummallisella tavalla, kuninkaallinen Seti ja minä, veljeytemme pyhän sopimuksen.
III.
USERTI.
Seti nousi ojentaen käsiään.
"Se on lopussa", sanoi hän, "kuten kaikki loppuu, ja tällä kertaa minä olen siitä surullinen. Mitä nyt seuraa? Nukkuminen, luullakseni, johon kaikki päättyy, tai ehkä te haluatte sanoa, josta kaikki alkaa."
Hänen puhuessaan esiriput huoneen perällä vedettiin syrjään ja niiden takaa ilmestyi kamaripalvelija, Pambasa, pitäen kultapäistä keppiään vanhan tavan mukaan kädessään.
"Mikä nyt on, mies?" kysyi Seti. "Enkö saa edes illallista syödä rauhassa? Seis, ennen kuin vastaat, sano minulle, alkavatko vai loppuvatko tapahtumat nukkuessa? Oppinut Ana ja minä olemme erimielisiä tästä asiasta ja haluaisimme kuulla sinun viisauttasi. Pidä muistissa, Pambasa, että ennen kuin olemme syntyneet, meidän on täytynyt nukkua, koska emme muista mitään siitä ajasta. Ja sen jälkeen kun olemme kuolleet, varmasti näytämme nukkuvan, kuten jokainen, joka on katsellut muumiota, tietää. Ja nyt vastaa."
Kamaripalvelija tuijotti viinipulloon pöydällä, ikäänkuin epäillen isäntänsä juoneen liian paljon. Sitten hän sanoi kovalla, sotilaallisella äänellä: