Näkikö prinssi Seti Usertia ennen häitään, sitä en tiedä, sillä hän ei koskaan kertonut siitä minulle. En ollut läsnä häissä sen vuoksi, että minulle oli myönnetty lupa palata Memphikseen, järjestääkseni siellä asiani ja myydäkseni tavarani, ja sitten palatakseni takaisin virkaani hänen Korkeutensa yksityiseksi kirjuriksi. Näin kului neljätoista päivää noista kihlajaisista, jotka pidettiin linnassa, ennen kuin jälleen seisoin prinssin palatsin edustalla palvelijan seuraamana, joka talutti aasia. Tämän selkään oli kuormitettu kaikki käsikirjoitukseni ja vähäiset tavarani, jotka olin saanut perinnöksi esivanhemmiltani heidän hautakammioittensa omistuskirjan mukana. Kuinka erilailla minut otettiinkaan vastaan nyt kuin ensimmäisellä kerralla! Jo kun saavuin portaille ilmestyi vanha kamaripalvelija, Pambasa, juosten niitä alas sellaisella kyydillä, että hänen valkea viittansa ja partansa liehuivat ilmassa.
"Terve tuloa, korkeasti oppinut kirjuri, kunnianarvoisin Ana", läähätti hän. "Olen todellakin iloinen nähdessäni teidät, sillä joka hetki hänen Korkeutensa kysyy, ettekö soimaa minua, kun ei teitä kuulu. Uskon varmasti, että jos olisitte viipynyt matkalla vielä päivän, olisi minut lähetetty hakemaan teitä. Olen saanut kuulla teräviä sanoja, kun en toimittanut teille vartijajoukkoa mukaanne, ikäänkuin visiiri Nehesi olisi maksanut vartijoiden palkan ilman Faraon suoranaista määräystä. Oi, paras Ana, antakaa minullekin sitä lumousvoimaa, jota epäilemättä olette käyttänyt voittaaksenne kuninkaallisen isäntänne rakkauden, ja minä maksan siitä hyvin, minä, joka saan eniten tuntea hänen vihaansa."
"Annan kyllä, Pambasa. Tässä se on — kirjoittakaa parempia kertomuksia kuin minä, sensijaan, että kerrotte niitä, ja hän on pitävä teistä enemmän kuin minusta. Mutta sanokaa — millaiset olivat häät? Kuulin matkalla, että ne olivat hyvin komeat."
"Komeat! Ah, ne olivat kymmenen kertaa enemmän kuin komeat. Oli aivan kuin Osiris jumala jälleen olisi viettänyt häitään Isis-jumalattaren kanssa taivaassa. Hänen Korkeutensa, sulhanen, oli puettu todellakin kuin jumala, niin, hänellä oli yllään Amonin puku ja pyhät koristukset. Ja sitten juhlakulkue! Ja pidot, jotka Farao piti! Ja kerronpa teille, että prinssi oli niin yltäkylläinen ilosta ja kaikesta tuosta loistavasta komeudesta, että ennen juhlamenojen loppua katsahtaessani häneen näin, että hänen silmänsä olivat ummessa. Niitä huikaisi kullan kiilto ja jalokivet, ja kuninkaallisen morsiamen rakastettavaisuus. Hän kertoi sen itse minulle peläten kenties minun luulleen, että hän nukkui. Sitten saimme siellä lahjoja, jokainen jotakin arvonsa mukaista. Minä sain — no, se ei kuulu tähän. Ja, oppinut Ana, en unhottanut teitä. Tiesin hyvin, että kaikki olisi lopussa, ennenkuin te palaisitte, ja siksi kuiskasin nimenne hänen Korkeutensa korvaan ja tarjouduin säilyttämään teidän lahjanne."
"Todellako, Pambasa, ja mitä hän sanoi?"
"Hän sanoi tallentavansa sen itse teille. Kun minä tuijotin häneen ihmetellen, mikä se mahtoi olla, koska en nähnyt hänellä mitään, lisäsi hän: 'Se on tässä', ja hän näytti sinetöityä, vanhanaikaista kultasormusta, jota hän aina on käyttänyt, mutta jolla ei ole mitään suurta arvoa luullakseni. Siihen on kaiverrettu sanat: 'Thotin ja Kuninkaan rakastettu'. Näyttää siltä, että hänen on otettava se pois tehdäkseen tilaa toiselle, paljon hienommalle sormukselle, jonka hänen Korkeutensa prinsessa on hänelle antanut."
Tällä ajalla olivat orjat purkaneet kuorman aasin selästä ja vieneet pois. Me kuljimme läpi eteishallin, jossa oli paljon tyhjäntoimittajia, kuten tavallista, ja tulimme palatsin yksityiseen osaan.
"Tätä tietä", sanoi Pambasa. "Määräys on, että minun on vietävä teidät prinssin luo, missä hän sitten lieneekin, ja juuri nyt on hän suuressa salissa hänen Korkeutensa prinsessan kanssa. Heidän luonaan on käynyt onnittelijoita ja lähettiläitä eri kaupungeista. Viimeinen poistui noin puoli tuntia sitten."
"Tahdon ensin valmistaa itseni, arvokas Pambasa", aloitin minä. "Ei, ei, määräykset ovat ankarat, en uskalla olla tottelematta niitä. Astukaa sisään", ja toitahuttaen torveen, niinkuin oli hovissa tapana, veti hän kallisarvoisen väliverhon syrjään.
"Kautta Amonin", huudahti väsynyt ääni, joka tuntui olevan prinssin, "sieltä tulee asianajajia tai pappeja. Valmistaudu, sisareni, valmistaudu."