"Antakoon farao anteeksi, sellainen on kuitenkin päätökseni."
Kun nuo ratkaisevat sanat oli lausuttu, nousi hämmästyksen hyminä läsnäolijani joukosta. Ennenkuin se loppui, kääntyi farao Usertin puoleen ja kysyi:
"Onko tämä myöskin sinun neuvosi, sinun tahtosi ja sinun päätöksesi, oi Egyptin prinsessa?"
"Farao kuunnelkoon minua", vastasi Userti kylmällä, selvällä äänellä, "se ei ole minun päätökseni. Tässä suuressa asiassa kulkee herrani prinssi toista tietä ja minä toista. Minun neuvoni, tahtoni ja päätökseni ovat samat kuin faraon."
"Poikani Seti", sanoi Meneptah ystävällisemmin kuin milloinkaan ennen olin kuullut hänen puhuvan, "viimeisen kerran pyydän sinua, en hallitsijana vaan isänäsi, tarkoin punnitsemaan asiaa. Muista, että niinkuin on sinun vallassasi, koska olet täysi-ikäinen, kieltäytyä antamasta suostumustasi suureen valtiolliseen asiaan, niin on minun vallassani ylipappien ja ministerieni suostumuksella karkoittaa sinut pois tieltäni. Seti, minä voin tehdä sinut perinnöttömäksi ja asettaa toisen sinun paikallesi, ja jos sinä itsepäisesti pysyt mielipiteessäsi, olen sen empimättä tekeväkin. Ajattele sentähden, poikani."
Suurimman hiljaisuuden vallitessa vastasi Seti:
"Minä olen ajatellut, isäni, ja mitä se minulle maksaneekin, en voi peruuttaa sanojani."
Silloin farao nousi ja huusi:
"Kuulkaa kaikki, jotka olette täällä koolla, ja ilmoitettakoon se Egyptin kansallekin kaduilla, että hekin tietävät, että karkoitan poikani Setin paikaltaan Egyptin prinssinä ja julistan, että hän menettää perintöoikeutensa kaksinkertaiseen kruunuun. Ottakaa huomioon, että tytärtäni Usertia, Egyptin prinsessaa, en sysää valtaistuimelta. Mitä oikeuksia ja perintöjä hänellä Egyptin perijättärenä on, kaikki ne jääköön hänelle. Ja jos hänelle ja prinssi Setille syntyy lapsi, tulkoon tuosta lapsesta Egyptin valtaistuimen perillinen. Huomatkaa, että joko tuo lapsi syntyy tai ei, määrään kreivi Amenmeseksen, joka on kuninkaallisen, Osiriksen luo menneen veljeni, Khaemuaksen poika, nousemaan Egyptin valtaistuimelle silloin, kun minua ei enään ole. Tule tänne, kreivi Amenmeses."
Tämä lähestyi ja seisoi hänen edessään. Farao nosti omasta päästään kaksinkertaisen kruunun, jota hän kantoi, pani sen hetkeksi Amenmeseksen otsalle ja sanoi asettaessaan sen uudelleen omaan päähänsä: