Inkubun ja Twalan välinen kaksintaistelu ja isku, joka katkaisi hirviön pään, ei ikipäivinä haihdu kukualaisten mielestä. Jo taistelun jälkeisenä päivänä oli Curtisin väkevyys tullut sananparreksi heidän joukossaan, ja kun he oikein tahtoivat ylistää jotain voimannäytettä, kutsuivat he sitä 'Inkubu-iskuksi'.
Aamupäivällä suvaitsi Ignosi — kuningas Ignosi, aioin sanoa — käydä luonamme. Kun näin hänen henkivartiainsa saattamana lähestyvän majaamme, muistui ehdottomasti mieleeni päivä, jolloin hän ensi kerran astui talooni. Siitähän oli kulunut vain muutama kuukausi, kun pitkä, "kookas zululainen" Durbanissa kolkutti ovelleni ja pyysi minua ja tovereitani ottamaan hänet palvelukseemme. Ja nyt hän oli suuren ja rikkaan maan kuningas!
"Terve sinulle, kuningas!" sanoin nousten seisomaan.
"Niin, Makumazahn, nyt olen siis tullut kuninkaaksi — teidän avullanne." Sitten hän kertoi minulle, että kaikki kävi mainiosti; pian hän aikoi panna toimeen suuren juhlan, ja siinä hän tahtoi näyttäytyä koko kansallensa.
Entä Gagul! Miten aikoi Ignosi menetellä hänen suhteensa?
"Hän on maan pahahenki", sanoi Ignosi, "hän ja kaikki muut noita-akat joutuvat kuoleman omiksi."
"Niin, mutta toiselta puolen tietää hän asioita, joita ei kukaan muu tunne", arvelin minä.
"Tarkoitat, että hän tuntee 'noiden kolmen mykän' salaisuuden, tuolla, kuningasten lepokammioilla…!"
"Niin, ja sitäpaitsi hän tietää, missä timantit ovat. Elä unhoita lupaustasi, Ignosi! Salli Gagulin näyttää meille tie kuningas Salomon kaivoksille, ennenkuin hänet surmaat!"
"Minä en koskaan luovu sanastani, Makumazahn!" sanoi entinen palvelijani ja puristi kättäni.