Minäkin annoin suostumukseni, vaikka hiukan epäillen, pelkäsin näet vähän, miten auringon-loihtimisemme kävisi. Lähetimme siis Umbopan — meidän oli vaikea tottua kutsumaan häntä Ignosiksi — kutsumaan päälliköt sisään. He tulivat heti ja minä puhuttelin heitä vakavalla äänellä seuraavasti:
"Kukualaisten päämiehet ja sinä, Infadus, kuulkaa minua! Sangen vastenmielisesti näytämme teille valtaamme. Sillä se, mihin aiomme ryhtyä, häiritsee päivän, tuntien ja luonnon tasaista kulkua ja herättää koko maailmassa pelkoa ja hämmennystä. Mutta koska vakava asia on kysymyksessä ja koska me olemme vihastuneet kuninkaaseen hänen julmuutensa tähden sekä Isanusi Gaguliin, joka ilkeillä tempuillaan tahtoi saattaa ystävämme Ignosin hengiltä, niin olemme päättäneet tehdä ihmeen ja antaa teille merkin, johon kaikkien täytyy uskoa, koska kaikki voivat sen nähdä. Tulkaa tänne." Minä johdatin heidät ovelle ja viittasin aurinkoon, joka juuri tällä hetkellä hehkuvana kohosi näköpiirin yli. "Mitä näette?"
"Nousevan auringon", vastasi päällikköjen johtaja.
"Hyvä sanokaa nyt minulle: Voiko kukaan sammuttaa tämän auringon, niin että pimeys keskipäivällä peittää maan mustaan viittaansa. Vastatkaa minulle."
Päälliköt hymyilivät ja yksi heistä sanoi: "Ei, valtiaani, sitä ei kukaan voi. Aurinko on voimakas — voimakkaampi kuin me kaikki, jotka elämme sen säteiden valossa."
Huolimatta heidän epäuskoisesta hymystään jatkoin minä juhlallisella äänellä selittäen heille, että me tänään, tunti sen jälkeen, kun aurinko oli korkeimmillaan, tahdoimme sammuttaa sen ja kätkeä sen valon ihmisiltä melkein tunnin ajaksi. "Ajatelkaa, kokonaisen tunnin kattaa pimeys maita valtamme merkiksi ja merkiksi siitä, että Ignosi eikä kukaan muu on kukualaisten oikea kuningas. Tämän merkin annamme teille. Tyydyttekö siihen?"
"Kyllä, ankara valtiaani", vastasi valkotukkainen päällikkö. "Jos te voitte tehdä sellaisen ihmeen, silloin me totisesti uskomme teitä."
He nyökäyttivät kaikki hymyillen päätään ilmoittaakseen suostumuksensa, mutta enpä tahdo väittää, että siltä näytti, kuin olisivat he suuresti luottaneet lupauksiimme.
"Mitä olen luvannut, se tapahtuu", sanoin minä. "Me kolme, Inkubu, norsu, Bougwan, kiiltosilmäinen, ja Makumazahn, joka öisin valvoo, — me kolme olemme sen sanoneet ja me kolme sen teemme. Kuuletko, Infadus?"
"Kuulen, valtiaani, kuulen, että aiotte tehdä ihmeellisen teon, sammuttaa auringon, kaikkien luotujen isän, joka valaisee iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen!"