"Sen aiomme, Infadus!" sanoin minä — aivan yhtä levollisesti, kuin jos olisimme luvanneet haukata palasen voileipää.
"Hyvä, valtiaani! Tänään päivällisaikaan lähettää Twala teille sanan. Hän kutsuu teidät vieraikseen neitojen tanssiin. Tunnin ajan kestää tanssi suurella kentällä kuninkaan majan ulkopuolella, ja sitten saa se neito, joka Twalan mielestä on kaunein, surmansa Skraggan kädestä. Hän kuolee uhrina 'mykille', kivikuville, jotka vartioivat noita vuoria — —" Näin sanoen Infadus viittasi kolmeen kummalliseen kukkulaan, joiden luona Salomon suuri tie päättyi. "Sillä hetkellä kun Skragga valmistautuu keihäällään lävistämään onnettoman tytön ruumiin, tulee teidän astua esille, sammuttaa auringon valo ja pelastaa tytön henki, ja silloin ihmettelee koko kansa ja uskoo teidän voimaanne!"
"Niin, niin!" virkkoivat toiset päällikötkin. "Tehkää se, niin me uskomme."
Infadus jatkoi: "Kappaleen matkaa Luhista on kukkula, joka kaartuu kuin puolikuu. Se on linnoitus, jossa minun sotilaani ja kolme muuta näiden päälliköiden johtamaa sotajoukon osastoa majailee. Jonkun tekosyyn nojalla koetan asettaa niin, että sinne vielä ennen päivällistä lähetetään kolme muuta osastoa. Jos te nyt todellakin voitte pimittää auringon, te valkoiset miehet, johdan minä teidän askeleenne Luhista puolikuukukkulalle, jossa voitte olla turvassa. Sieltä käymme sotaa kuningas Twalaa vastaan."
"Hyvä!" sanoin minä. "Mutta jättäkää nyt meidät yksin. Me tahdomme nukkua tuokion ja sitten valmistautua suureen ihmetyöhömme."
Infadus nousi ylös; tervehti meitä ja läksi pois toisten päälliköiden seurassa.
Ignosi ei tiennyt mitä ajatella koko asiasta. "Ystäväni", hän sanoi, heti kun ovi oli sulkeutunut kukualaisten päälliköiden jälestä, "vastatkaa minulle rehellisesti: Voitteko todella tehdä tämän ihmeen? Vai oliko lupauksenne vain turhaa puhetta ja tyhjiä sanoja?"
"Me pidämme, mitä olemme luvanneet Umb — — Ignosi, aioin sanoa."
"Ihmeellistä!" huudahti hän. "Ellette olisi englantilaisia, en sitä uskoisi, mutta te ja teidän maamiehenne pysytte aina sanassanne. Jos aikeemme onnistuvat ja me pääsemme hengissä taistelusta, niin en suinkaan unohda, mitä olette puolestani tehneet — luottakaa siihen!"
"Kuuleppas, Ignosi", sanoi Curtis. "Lupaa minulle jotain!"