Taaskin vastasivat ylimykset: "Tapettava!"
Sitten paiskasivat he meidät maahan ja miekkoja heiluttaen lähestyivät miehet meitä surmaamaan, minkä he olisivat tehneet siekailematta, ellei Maya-neiti olisi juossut eteen ja asettunut seisomaan englantilaisen suojaksi, huutaen: "Seis!" niin käskevällä äänellä, että se pysäytti heidät.
"Kuulkaa, Sydämen kansa", hän sanoi, "tahdotteko tehdä murhia pyhän alttarinne ääressä ja tahria sen viattomien miesten verellä? Te puhutte rikotuista laeista. Eikö löydy meillä juuri laki, joka määrää, ettei ketään saa tappaa, ennenkuin päällikkö ja hänen Neuvostonsa ovat hänet yhdessä tutkineet? Onko näitä miehiä tutkittu, ja jos on, kuka on tutkinut? Sanotte isäni, laillisen hallitsijan, erotetun. Jos niin on, ei silloin hallitse Tikal, vaan minä, joka olen isäni perijätär, enkä minä ole tuominnut heitä."
Hänen puhuessaan syntyi epäilyksen ja suosiohuutojen häly, mutta Tikal vastasi, sanoen:
"Mainitsemanne laki turvaa Teidät ja isänne sekä jokaisen Sydämen asukkaan, oli hän vaikka kuinka alhainen; mutta näiden miesten suhteen se ei ole voimassa, sillä he ovat kuljeksivia muukalaisia ja urkkijoita, joita ei oikeutemme millään lailla turvaa, ja siksi on oikein, että he kuolevat."
"Ei ole oikein, että he kuolevat", vastasi Maya kuohuksissaan. "Te, Tikal, olette anastanut isäni paikan ja tahdotte alkaa hallituskautenne alhaisella murhateolla. Minä sanon teille, että nämät miehet ovat täysin syyttömät. Jos joku on vikapää, on se isäni ja minä, ja jos joku saa kärsiä, on meidän kärsittävä." Ja hän jatkoi säihkyvin silmin: "Jos nämä miehet, joita me olemme vannoneet suojaavamme, kuitenkin kuolevat, tahdon minä puolestani kuolla heidän kanssaan, ja kuolenpa minä teidän tai oman käteni kautta, seuratkoon vereni kirous teitä ijankaikkisesta ijankaikkiseen."
Samalla tempasi hän vyötäisiltään veitsen ja seisoi heidän edessään, terä auringon valossa kimaltaen, niin ihanan ja käskevän näköisenä, että ylimykset peräytyivät ja sadat läsnäolijat huusivat suosiota:
"Kuulkaa ruhtinatar Mayaa ja totelkaa häntä. Hän on päällikkö eikä kukaan muu."
Silloin Zibalbay, joka oli peittänyt käsin kasvonsa, katsahti ylös ja sanoi:
"Olet oikeassa, tyttäreni, koska kansa hylkää meidät, emmekä voi edes suojella vieraitamme, on parasta meidän kuolla heidän kanssaan", ja taaskin hän peitti käsin kasvonsa.