"Kiitän teitä", hän huusi, "mutta mitä sitten on tehtävä tälle vanhukselle ja niille, jotka hän on tuonut mukanaan urkkimaan salaisuutemme ja ryöstämään meidät?"
"Heidät on surmattava alttarin ääressä!" he huusivat miekkojaan heiluttaen.
Tikal mietti hetkisen, osoitti sitten meitä ja sanoi:
"Vangitkaa nuo miehet!"
Samassa syöksyi meitä kohti satakunta ylimystä, jotka nähtävästi olivat määrätyt panemaan täytäntöön hänen käskyjään. Heidän astuessaan yli avonaisen paikan näin englantilaisen pistävän kätensä vyötäisilleen, ja sanoin hänelle:
"Herran nimessä, älkää yrittäkö, sillä jos koskette yhteenkään heistä, tappavat he varmasti meidät!"
"Niin he joka tapauksessa tekevät — vaan olkoon niinkuin haluatte", hän vastasi.
Sitten he hyökkäsivät kimppuumme. Kaikki Zibalbayta pyramiidin huippuun seuranneet ylimykset väistivät sivuun, jättäen meidät kolme sekä Mayan seisomaan yksin.
"Roistot!" sanoi Zibalbay, katsahtaen taakseen. Sitten tarttui hän miekkaansa ja löi yhdellä iskulla kuoliaaksi etumaisena ryntäävän — korkean ylimyksen. Samassa temmattiin ase hänen kädestään, ja englantilaista ja minua alettiin laahata alttaria kohti, Zibalbayn ja Mayan seuratessa, joihin vangitsijamme eivät kuitenkaan koskeneet.
"Mitä on tehtävä näille miehille?" huusi Tikal jälleen.