"Teidän on huono kysyä sitä minulta, Mattai — teidän, joka olette osoittanut olevanne vehkeilijä ja väärä profeetta, joka luki tähdistä minun ja tyttäreni kuoleman, vaikka me hengitimme täyselävinä tähtien alla. Siitä huolimatta minä vastaan Teille ja kerron, koska minä vihaan verukkeita ja valhetta, koko jutun kansan kuullen, jotta se saa tuomita minun ja teidän puolueenne välillä. Ilmoitan ensiksikin, että olin unhottanut tuon mainitsemanne lain, jonka kirjainta vastaan olen rikkonut tai, jos joskus sen muistinkin, olin pakotettu jättämään sen huomioonottamatta. Kuulkaa sitten, että muukalainen Ignatio on ruhtinaallista intiaaniverta ja etsimäni tunnusmerkin haltija, ja että Meren Pojaksi kutsumanne valkoinen mies on hänen veljensä, ja että he molemmat ovat Sydämen liiton jäseniä, Lordi Ignatio ollen omassa maassaan aivan samassa asemassa kuin minä täällä. Tätä herra Ignatiota kutsuin mukaani ja hän tuli. Hän tuli ja pelasti toverinsa Meren Pojan kanssa minut ja tyttäreni häpeästä ja kuolemasta valkoisten miesten käsiin. Kun olimme päässeet pelastumaan, tutkimme toinen toistamme ja vertasimme tunnusmerkkejä, ja mikä ihme! Päivä ja Yö tapasivat toisensa ja yhtyivät. Sitten kerroin hänelle, miten tulin lähteneeksi kaukaa kotimaastani, ja hänkin kertoi minulle elämänsä tarkoituksen ja päämäärän.
"Hänen tarkoituksensa on katkaista ies, jonka valkoinen mies on pannut kaukaisen maan intiaanien kaulaan, ja muodostaa mahtava Intiaanikansa, jonka valta ulottuisi merestä mereen asti ja jonka keskus ja pääkaupunki olisi tämä Maailman Sydän. Sitten me teimme yhteisen liiton, liiton, jota ei voida rikkoa, ja tällainen se oli: Että Lordi Ignatio ja kumppaninsa valkoinen mies, josta hän ei halua erota, seuraisivat meitä tänne, missä tunnusmerkit määrätyssä paikassa liitettäisiin yhteen, jotta ennustus täyttyisi ja onni koittaisi meille; että minä antaisin hänelle tarvitsemansa määrän varastohuoneissamme hyödyttöminä lojuvia aarteita, joilla hän aseistaisi joukkoja ja veisi perille päämääränsä, ja että hän vastapalkkioksi toisi meille sitä, mitä kaipaamme enemmän kuin kultaa ja jalokiviä — miehiä ja naisia, joiden kanssa menisimme sekanaimisiin, jotta meidän rotumme lakkaisi vähenemästä ja taaskin kerran lisääntyisi ja kasvaisi.
"Ylimykset, sellainen on liittomme ja sellaisen tien on hallitseva jumalamme asettanut meidän kuljettavaksemme. Hyväksykää se, niin teidän on voitto — hyljätkää, niin häviätte. Sillä tietäkää, etten puhu omasta puolestani, joka olen vanha ja haudan partaalla, vaan teidän ja tulevien jälkipolvienne puolesta. Älkää kauhistuko ja ihmetelkö, sillä vaikka nämä asiat ovatkin uusia teille, voi sattua niin, että Sydämen Neuvoston kokoonnuttua Kaikkein Pyhimpään Vetten Nousuyönä Nimetön jumala, jota palvelemme ja jonka johdolla kaikki on tapahtunut, ilmoittaa tarkoituksensa oraakkelin kautta ja näyttää, mitä osaa näiden muukalaisten ja itsekunkin meistä on näyteltävä tulevissa kohtaloissamme.
"Ah! Ylimykset ja kansa, heittäkää silmäinne sokeus ja sydämenne paatumus älkääkä katsoko yli olkainne edessänne olevaa onnea ja tulevaisuutta. Olen uskaltanut paljon puolestanne; uskaltakaa te itsekin jonkun verran. Sulkekaa ovenne ja porttinne minulta ja nouskaa kapinaan minua vastaan, ja minä vakuutan teille, että teistä ja teidän mainehikkaasta valtakunnastanne jää tuskin muistoakaan. Seuratkaa minun neuvoani ja jumalten tahtoa, niin maineenne ja valtanne kukoistaa yli koko maailman; niin, teistä tulee se, mitä muinoin olitte, kuin häikäisevä aurinko heikkoon, tuikkivaan tähteen verrattuna. Olen puhunut — tehkää valintanne."
Hän lopetti, ja hetken vallitsi hiljaisuus, ihmetyksen hiljaisuus, sillä ylimykset tuijottivat toinen toisiinsa ja kuuleman päässä olevat alhaiset ällistelivät suu avoinna, mutta niille, jotka eivät yleisistä asioista piitanneet, eivät hänen sanansa suuria merkinneet. Äkkiä katkesi hiljaisuus, kun Tikal hypähti istuimeltaan ja huusi ääneen:
"Totta tosiaan olivat ne oikeassa, jotka sanoivat tätä ukkoa hulluksi. Oletteko ymmärtäneet kaikkea tuota, Sydämen kansa? Seuratessanne Zibalbayn tahtoa on teidän ensinnäkin asetettava hänet takaisin paikalleen ja annettava hänelle täysi valta, ja minut teidän on tuomittava kuolemaan tai vankeuteen; sitten täytyy teidän antaa hänelle anteeksi kaikki lain rikkomukset — lain, jota hän ennen kaikkia oli velvoitettu seuraamaan. Sen jälkeen täytyy teidän luovuttaa, kaikki aarteenne — esi-isäinne monen sukupolven aikana kokoomat aarteet — hänen tuomilleen kuljeksiville varkaille. Vihdoin ja viimein täytyy teidän avata porttinne, jotka ovat olleet salassa tuhansia vuosia, muille varkaille, joita he tuovat tänne ja joille teidän on annettava naiset vaimoiksi, jotta väkiluku nousisi. Sanokaa, tahdotteko näin tehdä, Sydämen lapset?"
Silloin huusi koko Tikalin takana oleva ylimysjoukko: "Ei koskaan!" ja kansa ympärillä yhtyi tuohon huutoon ukkosen jyrinällä, vaikkeivät useimmat ymmärtäneet tapahtumain kulkua.
Tikal kohotti kätensä, ja syntyi hiljaisuus.
"Te ette tahdo", hän sanoi, "ja hulluja olisitte varmasti, jos toisin olisitte vastanneet. Mitä siis tahdotte tehdä? Sanokaa minulle ensinnäkin, kenen valitsette hallitsijaksi: setänikö, joka lopullisesti on hullu ja haluaisi viedä teidät häpeään ja perikatoon vai minut, joka olen vannonut säilyttäväni vanhat lait?"
"Valitsemme sinut — Tikal, Tikal!" kajahti vastaus.