"Totta kyllä, armollinen rouva", minä vastasin, "että hän lupaa minulle tuon kaiken — vaikken tiedäkään, voiko hän antaa sitä; totta on myöskin, ettei minulla ole täällä vaimoa, joka minun olisi jätettävä, eikä muuta toivetta kuin kavaltajan kuolema. Mutta minä muistan erään tuolla erämaassa Teille antamani lupauksen, kun Te urheudellanne pelastitte miehenne hengen; ja minä muistan niinikään, että ystäväni juuri minun kehoituksestani tuli lähteneeksi tähän kirottuun kaupunkiin. Sentähden vastaan, että kaikkien kohtalo olkoon yksi ja sama."
"Nuo ovat jaloja sanoja, ystävä", Maya sanoi, "sanoja, jotka voivat lähteä vain Teidän jalosta sydämestänne. No, mieheni, nyt on Teidän vuoronne."
"Minulla ei ole mitään sanottavaa", vastasi englantilainen naurahtaen, "paitsi ehkä sitä, että ihmettelen, miksi kulutatte aikaa, jonka onnellisemmin voisimme viettää keskenämme, kuuntelemalla tuon veijarin herjauksia. Jos pyydätte minua ajattelemaan pelastusta, ajattelen minä sitä, mutta en varmasti astu askeltakaan luotanne pelastaakseni itseäni mistään kuolemasta."
"Tuntuu kuin olisin jo saanut vastauksen", sanoi Tikal. "Kunpa vain ei kukaan teistä katuisi tänä iltana, joutuessaan katsomaan alas Vetten Kuiluun. Hyvä, aika kiitää, ja minulla on paljon tekemistä, ennenkuin taas tapaamme." Ja hän kääntyi pois luotamme.
Silloin valtasi Mayan epätoivo. Hetken hän taisteli sitä vastaan, mutta huusi sitten:
"Tulkaa takaisin, Tikal!"
Hän tuli ja seisahtui Mayan eteen kylmän äänettömänä, ja Maya kääntyi miehensä puoleen, sanoen hitaalla äänellä:
"Olette liian kiireissänne; minun vastaukseni ei vielä ole annettu, mieheni. Tikal, hyväksyn ehdotuksenne. Estäkää Nahua todistamasta meitä vastaan; hävittäkää hänen hallussaan olevat todistuskappaleet ja viekää nämä miehet turvallisesti vuorten tuolle puolen, antaen heille kaikki, mitä he haluavat; niin minä suostun kuuden kuukauden kuluessa tulemaan vaimoksenne."
Englantilainen ja minä tuijotimme toisiimme hämmästyksen valtaamina.
"Oletteko hullu?" sanoi englantilainen, "vai tahdotteko pelastaa meidät puhumalla tuollaisia?"