"Sattui niin, herra, että vaimoni, jonka kanssa olin ollut naimisissa vasta kaksi vuotta, sairastui kovasti — niin kovasti, ettei kylän lääkäri mahtanut hänelle mitään. Kun näinollen huhu raunioilla majailevasta vanhasta intiaanista oli saapunut korviini, päätin kääntyä hänen puoleensa neuvoa kysyen ja, mikäli mahdollista, tuoda hänet kotiini.
"Kuultuaan tämän, sanoi vaimoni kaiken olevan tarpeetonta nähdessään muka kuoleman jo odottavan vuoteensa vieressä. Minä suutelin häntä vain ja läksin, jättäen hänet kyläpappimme ja sisariensa huostaan. Mukaani otin hänen hiussuortuviaan sekä lintuja ja munia lahjaksi lacandonille, sillä kerrottiin, ettei tämä lääkäri ollut kristitty, jos kohta ei meidän heimoammekaan.
"Lähtien ennen aamunkoittoa kuljin kaiken päivää yli virtain ja halki metsäin, kunnes illansuussa saavuin tutuille temppeliraunioille ja aloin kiivetä sen sortuneita portaita. Lähestyessäni ylintä kohtaa, ilmestyi mies sortuneen holvin suojasta, katsellen laskevaa aurinkoa. Hän oli ijäkäs, puettu vaaleanväriseen palttinaviittaan, valkopartainen ja valkohiuksinen, nenä käyrä kuin haukannokka, silmät tuimat, näyttäen kykenevän tunkeutumaan läpi ja lukemaan toisen salaisimmatkin ajatukset.
"Terve, veli", hän sanoi omalla kielelläni, mutta vieraasti korostaen, käyttäen monta minulle tuntematonta sanaa, "mistä tänne matka?"
Sitten hän hetkisen tarkasteli minua ja kysyi hiljaa:
"Sano, veli, onko sydämesi sairas?"
"Nytpä, herrani, kuullessani nuo sanat, joiden tarkoituksen tiedätte, olin niin ihmeissäni, että miltei kaaduin sortuneille portaille, vaan, säilyttäen mielenmalttini, minä tunnustelin häntä tunnuslauseella, ja ihme, hän osasi vastata. Sitten tunnustelin minä häntä toisella tunnuslauseella, ja kolmannella, ja neljännellä ja niin edelleen aina kahdenteentoista asti, ja hän osasi niihin kaikkiin vastata, vaikkeikaan aina juuri meidän tavallamme. Vaikenin, ja hän sanoi:
"'Olet astunut yli pyhätön kynnyksen — veli, astuhan alttarin luo.'
"Pudistin päätäni, sillä en osannut vastata. Sitten tunnusteli hän minua monin merkein ja oudoin sanoin, jotka olivat kummallisen salaperäisiä, mutta minä en osannut vastata niihin, vaikkakin minulla silloin tällöin oli aavistus niiden tarkoituksesta.
"Onhan Teillä tietoja", hän sanoi, "seiskaapa pyramidin juurella, minä tutkin tähtiä sen harjalta, nostaen käteni kohti korkeata taivasta."