"Hyvä", sanoi herra, "luulen että käyn hakemassa tavarani kannelle", ja käytyään hytissään hän toi peitteitä ja ruokaa sisältävän säkin.
"Miksi haette tavaroitanne?" kysyi kapteeni siinä samassa. "Aiotteko tarvita niitä tänä iltana?"
"Juuri siksi niitä haen", hän vastasi. "En halua nousta Fronterassa maihin ilman muuta."
"Nousta maihin Fronterassa, herra? Ei kukaan tästä laivasta nouse siellä maihin kuuteen tai seitsemään päivään. Sivuutamme Fronteran ja menemme suoraan Campecheen, jonne me, pyhimysten avulla, pääsemme huomis-iltana."
"Mutta minä olen ostanut liput Fronteraan", sanoi herra. "Asiamies antoi ne minulle, ja minä vaadin että meidät lasketaan sinne maihin."
"Aivan oikein, herra. Jos kaikki käy hyvin, poikkeamme Fronteraan tästä viikon päähän, ja silloin pääsette maihin ilman lisämaksua, mutta ennen sitä en ole määrännyt poikettavaksi muissa satamissa kuin Campechessa — ellei pohjoistuuli minua muuhun pakota."
"Upottakoon pohjatuuli teidät, teidän laivanne ja asiamiehenne ja kaiken, mikä teille kuuluu", vastasi herra Strickland niin kiukkuisella äänellä, että kuulemassa olleet meksikolaiset matkustajat alkoivat nauraa englantilaisen raivoa, joskin ajattelevammat tekivät ristinmerkin välttääkseen pahoja enteitä.
Nousipa silloin kina, sillä herra Strickland — jonka luonne, kuten jo mainitsin, ei ollut kaikkein rauhallisimpia — raivosi ja manasi mitä hillittömimmin; kapteeni kohautteli olkapäitään ja puolusteli itseään; matkustajat hymyilivät; mutta nähdessäni, ettei asiata voinut auttaa, pysyin minä rotuni tapaan rauhallisena. Vihdoin livahti kapteeni tiehensä, otsaansa pyyhkäisten ja lisäten:
"Mitä ihmeen väkeä nuo englantilaiset oikein ovat? Pitää tuollaista melua pikku asiasta! Pyhä Neitsyt! mikä kumman kiire heillä aina on? Eikö huomenna ole yhtä hyvä kuin tänään — ja parempi vielä?"
Sinä iltana söimme illallisen yhdessä kannella, sillä kummallakaan ei ollut lainkaan halua mennä alas ruokasaliin ja kohdata Don José Morenoa, jota emme olleet vilaukseltakaan nähneet sitten eilis-illan. Lopettaessamme ateriamme himmeni valo ja taivas kävi kumman tummaksi, ja samalla ilmestyi pohjoiselle taivaalle pilvenlonka, samanlainen kuin olimme nähneet taivaanrannalla auringon noustessa. Mutta nyt se oli uhkaavan punainen ja hehkui kuin sulatusuunin lieska pimeässä.