Puolessa minuutissa oli kaikki selvänä; purjemiehen komentaessa päästivät merimiehet nuorat irti, ja me olimme vedessä, tahi, paremmin sanoen, irti laivasta.
Tuskin olivat he kääntäneet veneen pään ja vetäneet kolmisen aironvetoa, kun Santa Marian kannelta kuului miehen avunhuutoa. Kuun valossa huomasimme Don José Morenon vartalon ryömivän rikkinäiselle laivanlaidalle, joka jo oli miltei vedessä.
"Jumalan nimessä, tulkaa takaisin tänne!" hän kähisi.
Soutajat epäröivät, mutta purjemies sanoi:
"Soutakaa vaan! Antaa koiran kuolla."
Don José näytti sen kuulleen. Hän päästi niin surkean valituksen, että herra Stricklandin alati liian hellä sydän suli.
"Emme voi jättää tuota miestä", hän vastasi; "soutakaa takaisin ottamaan hänet."
"Hänhän aikoi juuri murhata Teidät", huusi purjemies, "ja jos lähestymme laivaa, voi se niellä meidät mukanaan."
Sitten kääntyi hän minun puoleeni ja kysyi: "Käskettekö, herra, meidän palaamaan?"
"Jos tuo herra niin tahtoo, niin minä käsken", minä vastasin. "Meidän täytyy omalla uhallamme pelastaa tuo mies."