Tällä välin oli Don José ehtinyt ulos ovesta, jonka ilmavirta sulki hänen jäljessään. Olin aikeissa alkaa merkkikuulustelun, kun muistinkin, etteivät naiset meidän Liitossamme ole varsinaisia jäseniä, ja minä kuiskasin muutamia sanoja Luisan korvaan ja tein merkin kädelläni. Hän antoi tutun vastauksen, joka on jo lapsillekin opetettu, jonka jälkeen lausuin uuden, Sydämen Läsnäolon tunnussanan.
"Missä?" hän kysyi, katsoen kumpaakin meitä.'
"Tässä", minä vastasin ja vetäen tunnusmerkin esiin, minä annoin hänen silmäillä sitä.
Hän katsoi ja osoitti alamaisuutta, ja samalla hetkellä kuulimme Don
Josén kutsuvan häntä.
"Tulen", huusi tyttö vastaukseksi ja lisäsi kuiskaten:
"Armollinen herra, Teitä uhkaa vaara tässä talossa. En voi nyt kertoa, mutta jos mahdollista palaan takaisin. Viini on vaaratonta, mutta älkää juoko kahvia, älkääkä nukkuko, vaikka käytte sänkyyn. Tutkikaa lattiata niin ymmärrätte syyn. Tulen, herra! Tulen!" ja hän kiepsahti ulos huoneesta.
Tytön mentyä astui herra James ovelle ja lukitsi sen, kääntyen takaisin ja sanoen:
"Mitä tämä kaikki oikein merkitsee, Ignatio?"
En vastannut, vaan sysäsin syrjään toisen sängyn ja tutkin lattiaa sen alla. Se oli tahrainen toisin paikoin. Sitten otin peitot pois kummastakin vuoteesta ja tutkin patjoja ja näin niidenkin olevan tahraisia, vaikkakin vähän, sillä ne oli pesty. Sanoin sitten:
"Ihmisiä on kuollut näissä vuoteissa, herra, ja nuo tahrat ovat heidän vertansa. Tuntuu siltä, että Don Pedron vieraat nukkuvat hyvin; ensin heitä hoidetaan, sitten heidät murhataan; ja tätä tarkoitusta varten meidätkin on viekoteltu taloon. No, eihän muuta voinut odottaakaan."