"Näin ollen, herra, siis minä yksin tiedän näiden lintujen häkin. Tänä yönä aion esittää poikani heille, sillä muihin en uskalla luottaa, enkä anna kenenkään intiaanin päästä heidän lähelleen."
"Niin, kun vankini olivat ensimäisestä mielenliikutuksesta tyyntyneet, puhuin minä heille ristikon lävitse, sanoen haluavani tietää mistä he olivat saaneet noita sydämen kuvalla leimattuja kultaharkkoja, mihin ukko vastasi, ettei hänellä ole aavistustakaan mistään sellaisesta kullasta. No, tiesin hänen varmasti valehtelevan ja keksin toisen juonen. Komero, mihin heidät suljettiin, oli sama, missä vanhat munkit pitivät vankina kerettiläisiksi epäiltyjä, ja sen lähellä on salainen paikka — niitä on tässä talossa paljon, herra — mihin voi urkkija piiloutua ja sekä nähdä että kuulla kaiken, mitä komerossa tapahtuu."
"Tähän paikkaan asetuin makuulle, rottien juoksennellessa ylitseni, sillä niin hartaasti halusin päästä asian perille. Lopulta näytti toivoni toteutuvan, sillä he alkoivat puhella. Paljon oli heidän keskustelussaan minulle hyödytöntä, mutta vihdoin sanoi tyttö, tarkastettuaan vanhaa, seinällä riippuvaa kullattua ristiä:
"'Katsokaahan, isä, tässäkin on kultaa.'
"'Se on kultausta, eikä kultaa', hän vastasi; 'minä tunnen sen tekotavan, vaikkeikään sitä meillä käytetä muutoin kuin suojelemaan metsästäjäin käyttämiä keihäitä ja nuolenpäitä ruostumiselta!' Sitten hän jatkoi:
"'Mitähän mahtaisi sanoa tuo pahasilmäinen, ahne, valkoinen varas, jos hän tietäisi meillä olevan pienessä temppelissä niin paljon tuota metallia kuin hän tarvitsisi täyttämään tämän komeron viiteen kertaan lattiasta kattoon asti?'
"'Hst!' sanoi tytär. 'Näillä seinilläkin voi olla korvat. Älkäämme olko varomattomia, sillä vain tietämättömyyttä näytellen voimme päästä vapaiksi!'"
"No", kysyi herra Strickland innoissaan, "mitä vastasi siihen Zibalbay? Luulen Teidän sanoneen tuon miehen nimen olleen Zibalbay", hän lisäsi, koettaen sotkea varomattomuuttaan.
"Zibalbay! Ei, en ikinä minä maininnut sitä nimeä", vastasi Don Pedro epäillen ja muutti äkkiä esitystapaansa. "Hän ei vastannut mitään. Kun seuraavana aamuna tulin tekemään kysymyksiäni, olivatkin linnut tipotiessään. On vahinko, sillä muutoin olisin voinut kysyä tuolta ukolta — onko hänen nimensä Zibalbay. Otaksun intiaanien päästäneen heidät pakenemaan, mutta en siitä päässyt selville."
"Kuinka, Don Pedro, juurihan sanoitte heidän olevan vielä tässä talossa?"