"Niin, en koskaan olisi tahtonut kertoa sitä Teille, vaikka pari kertaa olinkin vähällä niin tehdä nähdessäni vaikenemiseni tuottavan surua Teille, osittain siksi, että omasta mielestäni kykenen säilyttämään salaisuuden, vaikkakin minua houkutellaan paljastamaan sitä, sekä myös siksi että olen itsekäs ja tiedän, että niin pian kuin olisitte kuullut kertomukseni, olisi mielenkiintonne tyhmään, hassahtavaan vanhaan mieheen loppunut, sillä kuka juuri enään välittää kuoresta itse hedelmän syötyään?
"Olihan siinä muitakin syitä; esimerkiksi se, etten olisi voinut kertoa tätä tarinaa paljastamatta sisäistä liikutustani, ja minä tiedän, että te englantilaiset halveksitte sellaisia näytöksiä. Lopuksi, jos sitä lainkaan kertoisin, tahtoisin sen tehdä täydellisesti ja huolellisesti, ottaen huomioon kaikki suhteet, ja tätä olisi ollut vaikea suorittaa suusanallisesti. Kuitenkaan en ole tahtonut jättää toivoanne peräti täyttämättä, ja minä olen toivonut, että säilyisi jonkunlainen tieto niistä ihmeellisistä asioista, jotka eläissäni olen nähnyt, vaikkeikaan tämä viimeinen toivomus yksinään olisi kyennyt saamaan minua ryhtymään siihen hommaan, jonka sain loppuun suoritetuksi kymmenen päivää sitten, ennenkuin halvaus iski käteeni.
"Saanko vaivata Teitä avaamaan tuon kaapin lähellä vuoteeni jalkopäätä ja antamaan minulle nipun käsikirjoituksia, jotka löydätte sieltä? Tuhannet kiitokset. Tässä, herrani, näillä arkeilla, jos viitsitte nähdä vaivan lukea niitä, on kerrottuna, miten minä ja englantilainen ystäväni tulimme käyneeksi Kultaisessa Kaupungissa, mitä me näimme ja saimme kokea siellä, ja monta muuta seikkaa, jotka Teidän mielestänne lienevät tarpeettomia, mutta eivät ole kuitenkaan ulkopuolella kertomuksen kulkua.
"No niin, ottakaa kirja ja pankaa se pois näkyvistä, sillä sen pelkkä näkeminen jo väsyttää, tuoden mieleeni ne monet hetket, jotka sitä kirjoittaessani kulutin. Haluankin keskustella jostain tärkeämmästä. Sanokaahan, ystäväni, aiotteko jäädä tähän maahan vai palata Englantiin?"
"Palata Englantiin! Miksi sinne mennä, eihän siellä ole kaivoksia johdettavaksi. Ei, olen liian köyhä."
"Tahtoisitteko siis palata, jos olisitte rikas?" kysyi huolestuneena kuoleva mies.
"En tiedä; se riippuu asianhaaroista. Mutta luulen, että olen ollut liian kauan Englannista poissa, viihtyäkseni siellä."
"Minua miellyttää kuulla tuota, ystävä, sillä haluan samalla ilmoittaa Teille, että olen tehnyt Teidät perillisekseni, niin että tämän jälkeen olette varakas mies, mikäli me tässä maassa ymmärrämme varallisuutta."
"Olette tehnyt minut perilliseksenne!" sammalsi Jones.
"Niin. Miksi en sitte? Pidän Teistä paljon ja tiedän Teidän olevan rehdin ja kunniallisen miehen. Minulla ei ole sukulaisuussuhteita eikä ystäviä, ja ennenkaikkea olen vakuutettu, että tulette erinomaisesti toimeen väkeni kanssa täällä, sillä olen ottanut selvää Teidän käyttäytymisestänne niiltä, jotka työskentelevät alaisinanne kaivoksessa. Senlisäksi minulla on ehdotuksia, joiden ei missään suhteessa tarvitse sitoa Teitä, sillä niitä ei ole testamenttiin merkitty, nimittäin että Te itse eläisitte täällä ja jatkaisitte minun alkamaani työtä niin kauan kuin mahdollista, ja siinä tapauksessa että olisitte pakotettu myymään tilan jonkun aavistamattoman syyn takia, tai luovuttamaan sen pois testamentilla, Te jättäisitte sen vain jonkun englantilaisen huostaan, henkilölle, jota jossain määrin tunnette. Suostutteko siihen?"