"Miten voisimme paeta", vastasi herra Strickland, "kun Te ette jaksa astua askeltakaan?"
"Olen vanha ja kypsä kuolemaan", hän vastasi; "jättäkää minut tänne ja olkaat varmat, että minä hetken tullen suoriudun noista roistoista. Tyttäreni, lähde sinä heidän kanssaan. Sinulla on pyhä tunnusmerkki, ja jos sinun onnistuisi paeta ja saada selville, että tuo vieras mies on juuri se sama, jota me olemme etsineet, vie hänet kotiseudullemme."
"Rauhoittukaa, isä", sanoi Maya kiertäen kätensä hänen kaulalleen; "yhdessä me elämme tai kuolemme. Nämä herrat voivat lähteä, jos heitä haluttaa, mutta minä jään tänne Teidän kanssanne."
"Niin jään minäkin", sanoi Molas, "sillä minua väsyttää pakoilla kuolemaa, joka kuitenkin vie minut. On siksi toiseksi liian myöhäistä puhua paosta, sillä he nousevat jo ylös portaita, nuo kahdeksan miestä, Don Pedro ja amerikkalainen etunenässä."
Katsahdin; se oli totta. He olivat nousseet jo ensi osan puolitiehen.
"Tarttukaa pyssyihin!" huusi herra Strickland.
"On turhaa puhua niistä, kun niitä meillä ei ole", vastasin. "Jumala meitä voi auttaa, jos hän tahtoo, ja ellei hän tahdo, täytyy meidän alistua hänen tahtoonsa."
Syntyi silloin äänettömyys, jossa kuului vain Zibalbayn ääni, hänen seisoessaan takanamme ja kohottaissaan kätensä taivasta kohti rukoillen jumalia tuomaan koston vainoojillemme. Näimme puiden ja pensaiden lomitse, että miehet alkoivat kavuta jo toista porrasjaksoa.
"Tulkaahan, yritetään jotakin", sanoi herra Strickland, ja juostuaan pinoamamme kivikasan ääreen hän pyysi meitä auttamaan kanssaan suurimpia kiviä alas vihollisen niskaan. Tämän me teimmekin, vaikka ilman menestystä, sillä puunjuuret olivat tiellä; ne, joita kohti olimme yrittäneet vierittää kiviä, kätkeytyivät porraskäytävän sivuille ja alkoivat niin tuiman kuulasateen meitä vastaan, että me ennen pitkää olimme pakoitetut peräytymään kiviröykkiön luota kaaren suojiin.
Sitten he lähtivät uudelleen tulemaan, kunnes olivat nousseet kolmannen jakson juurelle, pysähtyäkseen hetkeksi henkäisemään. Silloin sieppasi Molas puhallusputken ja juoksi penkereelle, herra Strickland jäljessään, vaikka emme ymmärtäneet miksi viimemainittu sinne lähti, koskei hän edes voinut käyttää asettaan.