"Omituisin esimerkki alkuasukasviisaudesta, mitä milloinkaan olen kuullut", hän vastasi, "ja erittäin käyttökelpoinen. Selittääkö! Ei ole olemassa muuta selitystä kuin tuo vanha, joka sanoo, että taivaan ja maan välillä on enemmän j.n.e. ja että Jumala antaa eri ihmisille erilaisia lahjoja."
Senjälkeen söimme illallisemme; luulenpa sen olleen riemullisimpia aterioita, mitä milloinkaan olen nauttinut. On ihmeellistä, kuinka hyvälle ruoka maistuu sen jälkeen kuin ei ole enää luullut saavansa nauttia yhtä suupalaakaan. Sitten muut panivat maata, mutta minä jäin vielä, ainoana toverinani yhä tiedottomana makaava Hans, tupakoimaan hetkiseksi tulen ääreen, sillä tällä ylänkömaalla ilma oli kolea. Minusta tuntui, etten vielä voinut nukkua, ellei muusta syystä niin kaupungista kuuluvan melun vuoksi, missä mazitu-kansa juhli hirveiden velhojensa teloitusta ja Veli Johanneksen paluuta.
Yht'äkkiä Hans heräsi, kohosi istualleen ja tuijotti minuun kirkkaan liekin läpi, jota olin juuri kohentanut lisäämällä tuleen kuivia puita.
"Baas", hän sanoi ontolla äänellä, "siinä olette te ja tässä minä, ja tuossa tuli, joka ei koskaan sammu, hyvin hyvä tuli. Mutta, baas, minkävuoksi me emme ole sen sisäpuolella, niinkuin isänne, Saarnaaja, lupasi, vaan täällä ulkona kylmässä?"
"Senvuoksi, että olet vielä maailmassa, sinä vanha hupakko, etkä siellä, missä ansaitsisit olla", vastasin. "Senvuoksi, että Mavovon Käärmeellä oli sittenkin totta puhuva kieli ja Dogeetah saapui, niinkuin se oli ennustanut. Senvuoksi, että olemme kaikki elossa ja terveinä ja että paaluissa riippuvat kuolleina Imbozwi ja hänen joukkueensa. Senvuoksi, Hans, niinkuin itsekin olisit nähnyt, jos olisit pysytellyt valveilla, sen sijaan että nautit saastaisia lääkkeitä kuin arka nainen, senvuoksi, että pelkäsit kuolemaa, jonka sinun ikäisellesi miehelle olisi pitänyt olla tervetullut."
"Oi, baas", keskeytti Hans, "älkää sanoko, että asiat ovat niin ja että todella elämme vielä siinä maailmassa, jota kunnianarvoisa isänne nimitti kyynelten maljaksi. Älkää sanoko, baas, että olin raukkamainen ja nielin tuon kurjan aineen — jos tietäisitte, baas, mistä se oli tehty, niin ymmärtäisitte — vain pahan päänkivistyksen vuoksi. Älkää sanoko, että Dogeetah saapui silloin, kun silmäni eivät voineet häntä nähdä tai, mikä vielä pahempi, kuinka Imbozwi ja hänen lapsensa sidottiin paaluihin juuri silloin, kun minä en kyennyt auttamaan heitä tämän kyynelten pullon pohjalta siihen tuleen, joka palaa iankaikkisesta iankaikkiseen. Oi, se on liikaa, baas, ja minä vannon, että vaikka kuinka monta kertaa kuolisin, tästä puoleen teen sen aina avoimin silmin", ja hän piteli käsillään kipeää päätään ja heilutteli itseään edestakaisin katkeran surun vallassa.
Hans'illa olikin syytä olla surullinen, kun ei ollut nähnyt tapahtumain loppua. Metsästäjät keksivät hänelle uuden, hirveän pitkän nimen, joka merkitsi "pieni keltainen hiiri, joka nauttii unesta sillä aikaa kuin mustat rotat syövät vihollisensa". Yksinpä Sammykin teki hänestä pilkkaa, näytellen saaliitaan, jotka hän vakuutti omin voimin riistäneensä mahtavalta tietäjämestarilta Imbozwilta, minkä hän todella oli tehnytkin — samaisen lmbozwin riippuessa kuolleena paalussa.
Tämä oli kaikki hyvin huvittavaa, kunnes asiat menivät niin pitkälle, että pelkäsin Hansin tappavan Sammyn ja olin pakotettu lopettamaan leikin.