"Niinkö?" vastasin. "Minuako todellakin ajattelitte? Veli Johannes, teistä puhutaan monenmoista, mutta minä olen tullut siihen päätökseen, ettei teidän järjessänne ole mitään vikaa."
Jälleen hän hymyili ja siveli pitkää, valkeata partaansa.
II.
HUUTOKAUPPAHUONE.
Muistaakseni pongon villikansasta, jonka sanottiin palvelevan gorillaa ja kultaista kukkaa, ei senjälkeen keskusteltu, ennenkuin olimme saapuneet Durban'issa olevalle talolleni. Sinne asti saatoin tietysti Charles Scroope'a, ja sinne asti tuli myöskin veli Johannes, joka makuuhuoneen puutteessa pystytti telttansa puutarhaan.
Eräänä iltana istuimme tupakoiden parvekkeella. Veli Johanneksen ainoa inhimillinen heikkous oli tupakoiminen. Hän ei juonut viiniä eikä paloviinaa; lihaa hän ei syönyt muuta kuin pakosta, mutta olen iloinen voidessani sanoa, että hän poltti sikareja, kuten useimmat amerikkalaiset, milloin vain sai niitä käsiinsä.
"John", sanoin, "olen ajatellut juttuanne ja tehnyt siitä pari johtopäätöstä."
"Mitkä ne ovat, Allan?"
"Ensimmäinen on, että olitte suuri aasi, kun ette urkkinut Kalubilta enempää tietoja, kun teillä kerran oli tilaisuus."
"Myönnän, Allan, mutta lukuunottamatta muita seikkoja olen lääkäri, ja leikkaus oli etualalla ajatuksissani."