"Oi, mr. Quatermain", hän huudahti, "rehellinen osaan olla, etenkin kun tiedätte minun kerran olleen vankilassa — kavalluksesta — lieventäväin asianhaarain vallitessa, mr. Quatermain. Sen sanon, vaikka olenkin raukkamainen, että kuolen mieluummin kuin annan kenenkään koskea rasiaan."
"Sen uskon, Sammy-poikaseni", minä sanoin. "Mutta niin hullusti kuin asiat näyttävät olevankin, uskon kuitenkin, ettei kenenkään meistä nyt vielä tarvitse kuolla."
* * * * *
Vihdoinkin aamu valkeni, ja me kuusi marssimme alas venheelle, joka oli tuotu kaislikon ympäri avonaiseen väylään. Täällä meidän piti antautua jonkinlaiseen tullitarkastukseen, jonka panivat toimeen Komba ja hänen toverinsa, jotka näyttivät hirveästi pelkäävän, että koettaisimme salaa viedä ampuma-aseita heidän maahansa.
"Tiedättehän, minkä näköisiä rihlapyssyt ovat", sanoin vihastuneena. "Näettekö sellaisia käsissämme? Annan sen lisäksi kunniasanani, ettei meillä ole mitään."
Komba kumarsi kohteliaasti, mutta arveli, että mahdollisesti — sattumalta — jokin "pieni pyssy", jolla hän tarkoitti pistoolia, oli jäänyt matkalaukkuihimme. Komba oli kovin epäluuloinen henkilö.
"Avaa kaikki kollit", sanoin Hansille, ja tämä totteli sellaisella innolla, että myönnän sen herättäneen minussa epäilyksiä.
Minä tunsin hänen salaperäisen ja kiemurtelevan luonteensa, joten tuo äkillinen avomielisyyden puuska tuntui aivan luonnottomalta. Ensimmäisenä hän avasi oman huopapeittomyttynsä, jonka sisässä oli sekalainen kokoelma mitä erilaisimpia tavaroita. Muistan niiden joukosta parin likaisia varahousuja, kolhitun metallimaljan, puulusikan, jollaisia kafferit käyttävät syödessään seoffiaan, pullon, joka sisälsi jotain epäilyttävää sekoitusta, kuivia juuria ja muita alkuasukasten lääkeaineita, vanhan minun lahjoittamani piipun ja, paras viimeiseksi, suunnattoman suuren tukun keltaisia tupakanlehtiä, samaa lajia, jota mazitut samoinkuin pongotkin jossain määrin viljelevät.
"Mitä maailmassa aiot tehdä noin paljolla tupakalla, Hans?" minä kysyin.
"Se on meille kolmelle mustalle, baas, piippuun tai nuuskaksi tai mälliksi. Ehkä siinä paikassa, minne olemme matkalla, saamme vähän ruokaa, ja sellaisessa tapauksessa tupakka on ravintoa, jolla voi elää päiväkausia. Yöllä se sitäpaitsi antaa unta."