Tämän jälkeen kalubi otti pienen kepin ja taittoi sen merkiksi, että kokous oli lopussa, ja me toivotimme hänelle ja hänen neuvonantajilleen hyvää yötä ja vetäydyimme majoihimme.
Tässä minun on vielä lisättävä, koska asialla on merkitystä seuraaviin tapahtumiin nähden, että meitä ei tällä kertaa saattanut Komba, vaan kaksi neuvonantajaa. Komba oli poistunut neuvottelusta, vaikka huomasin sen vasta noustessani toivottamaan hyvää yötä. Milloin hän oli lähtenyt, sitä en tiedä, sillä muistettakoon, että hänen paikkansa oli varjossa takanamme, eikä kukaan meistä nähnyt hänen lähtöään.
* * * * *
"Mitä arvelette tästä kaikesta?" kysyin toisilta, kun ovi oli suljettu.
Veli Johannes pudisti vain päätään sanomatta mitään; hän näytti niihin aikoihin elävän jonkinlaisessa unimaailmassa.
Stephen vastasi: "Pyh! Kaikenlaista pötyä! Kautta silmäni ja kyynärpääni noilla ihmissyöjä-roistoilla on paha mielessä, ja mitä tahansa he aikonevatkaan, rauhaa mazitu-kansan kanssa he eivät ainakaan aio."
"Olen samaa mieltä", minä vastasin. "Jos rauhan aikomus olisi ollut vilpitön, he olisivat tinkineet enemmän, vaatineet parempia maksuehtoja tai panttivankeja tai jotain sentapaista. Motombon suostumuksen he myöskin olisivat hankkineet jo edeltäpäin. Ilmeisesti hän kuitenkin on aseman herra eikä kalubi, joka on vain hänen välikappaleensa; jos tosi olisi kysymyksessä, hän olisi puhunut asian selväksi, jos tuo Motombo kerran on olemassa eikä ole vain tarina. Mutta sittenpähän saamme nähdä, jos elämme, ja vaikka emme eläisikään, ei sillä ole suurta väliä, vaikka minä puolestani pitäisin kyllä viisaampana jättää rauhaan koko Motombo ja livistää Mazitu-maahan ensimmäisellä venheellä huomisaamuna."
"Minä aion mennä Motombon luo", keskeytti Veli Johannes päättäväisesti.
"Minä myös, minä myös", huudahti Stephen, "mutta väittelemisestä ei ole mitään hyötyä."
"Ei", minä vastasin suutuksissani. "Aivan niinkuin huomautat, ei hyödytä väitellä hullujen kanssa. Menkäämme siis vuoteeseen, ja kun yömme luultavasti on viimeinen, koettakaamme nukkua hyvin."