Veli Johannes nousi ja katsahti häneen.
"Kuinka voit, kalubi ystäväni?" hän kysyi. "Näen, että haava on parantunut hyvin."
"Niin, niin, mutta haluan puhutella sinua yksin."
"Ei niin", Veli Johannes vastasi. "Jos sinulla on jotakin sanottavaa, sinun on sanottava se meille kaikille tai jätettävä sanomatta, sillä nämä herrat ja minä olemme yksi, ja mitä minä kuulen, sen hekin kuulevat."
"Voinko luottaa heihin?" kalubi mutisi.
"Yhtä varmasti kuin minuunkin. Senvuoksi puhu tai mene. Mutta, sitä ennen, voiko kukaan kuunnella puhettamme tässä majassa?"
"Ei, Dogeetah. Seinät ovat paksut. Katolla ei ole ketään, sillä minä katselin tarkkaan ympärilleni, ja jos joku yrittää sinne kiivetä, niin kuulemme sen. Ovea vartioivat miehesikin näkisivät hänet. Kukaan ei kuule puhettamme, paitsi mahdollisesti jumalat."
"Siinä tapauksessa luotamme jumaliin, kalubi. Jatka, veljeni tuntevat tarinasi."
"Herrani", hän alkoi, pyöritellen silmiään kuin uhattu eläin, "olen kauheassa ahdingossa. Kerran sen jälkeen kuin kohtasin sinut, Dogeetah, minun olisi pitänyt mennä Valkoisen jumalan luokse, joka asuu metsässä tuolla vuoren laella, kylvämään pyhää siementä. Mutta olin olevinani sairas, ja silloin Komba, tuleva kalubi, jumalain valittu, teki sen minun puolestani ja palasi vahingoittumattomana. Ensi yönä, kun on täysi kuu, minun en kalubina vielä kerran mentävä jumalan luokse taaskin pyhää siementä kylvämään, ja — Dogeetah, kun hän kerran on purrut minua, niin nyt hän minut tappaa. Hän tappaa minut varmasti, ellen minä tapa häntä. Sitten Komba hallitsee kalubina minun sijastani, ja hän surmaa teidätkin, arvaatte kyllä miten — 'kuumalla kuolemalla', uhrina jumalille, jotta pongo-vaimot vielä kerran tulisivat paljojen lasten äideiksi. Niin, niin, ellemme me tapa jumalaa, joka asuu metsässä, meidän kaikkien on kuoltava", ja hän pysähtyi vapisten, ja hiki tippui lattialle hänen otsaltaan.
"Tämä on mielenkiintoista", sanoi Veli Johannes, "mutta jos otaksutaan, että saamme tapetuksi jumalan, kuinka se voi auttaa meitä tai sinua pelastumaan Motombon tai murhahaluisen kansasi käsistä? He varmasti surmaisivat meidät pyhyydenloukkauksesta."