"Ei niin, Dogeetah, jos jumala kuolee, niin Motombokin kuolee. Se on vanhastaan tunnettua, ja senvuoksi Motombo vartioi jumalaa niinkuin äiti lastaan. Senjälkeen aina siihen asti kunnes uusi jumala löydetään, hallitsee Pyhän kukan äiti, hän joka on armollinen eikä halua vahingoittaa ketään, ja minä hallitsen hänen johdollaan ja kukistan varmasti viholliseni, ennen kaikkea tuon Komba-roiston."
Olin kuulevinani ilmassa hienon äänen, joka muistutti käärmeen vihellystä, mutta kun se ei uudistunut eikä mitään näkynyt, arvelin erehtyneeni.
"Senlisäksi", hän jatkoi, "kuormitan teidät kultahiekalla ja muilla lahjoilla, mitä vain haluatte, ja saatan teidät turvassa järven yli ystäväinne mazitujen luo."
"Kuule nyt", minä keskeytin, "puhukaamme asioista selvästi, ja te, John, kääntäkää Stephen'ille. Ensinnäkin, ystäväni kalubi, sano meille ennen kaikkea kuka ja mikä tuo jumala on, josta puhut."
"Herrani Macumazana, hän on suunnattoman suuri apina, iästäkö valkoinen vai valkeaksi syntynyt, sitä en tiedä. Hän on ihmistä kahta vertaa suurempi ja voimakkaampi kuin kaksikymmentä miestä, jotka hän voi murskata käsissään, niinkuin minä murran kaislan, tai joiden pään hän voi purra poikki, niinkuin hän varoitukseksi puri poikki minunkin sormeni. Sillä tavoin hän aina kohtelee kalubeja, kun hän kyllästyy heihin. Ensin hän puree poikki sormen ja antaa heidän mennä ja seuraavalla kerralla hän murhaa heidät kuin kaislan ja samoin nekin, jotka on tuomittu uhrattaviksi tulella."
"Vai niin!" minä sanoin. "Suuri apina! Sitä jo ajattelinkin. No hyvä, ja kuinka kauan tuo peto on ollut jumalananne?"
"En tiedä kuinka kauan. Alusta asti. Hän on ollut aina, niinkuin
Motombokin on ollut aina, sillä he ovat yksi."
"Se ainakin on valhe", sanoin englanninkielellä ja jatkoin sitten: "Ja kuka on Pyhän kukan äiti? Onko hänkin ollut aina, ja asuuko hän samassa paikassa kuin apina-jumala?"
"Ei niin, herrani Macumazana. Hän kuolee, niinkuin muutkin kuolevaiset, ja hänellä on seuraaja, joka astuu hänen paikalleen. Nykyinen äiti on valkoinen nainen teidän rotuanne, ja on nykyjään keski-ikäinen. Kun hän kuolee, hänen seuraajakseen tulee hänen tyttärensä, joka on myöskin valkoinen nainen ja hyvin kaunis. Hänen kuoltuaan löydetään taas uusi valkoinen, mahdollisesti sellainen, joka on mustista vanhemmista mutta syntynyt valkeana."
"Kuinka vanha tuo tytär on?" keskeytti Veli Johannes omituisen tiukalla äänellä, "ja kuka hänen isänsä on?"