Hans, joka istui perässä, oli menehtymäisillään ja koettaessaan kuumuudessa ja pahassa hajussa saada ilmaa keuhkoihinsa pisti päänsä ulos nahkassa olevasta raosta kaislalla täytetyn gorillanpään alapuolelta, jolloin pää veltosti kaatui hänen hartioilleen. Komba näki hänen pienet, rumat kasvonsa ja tunsi ne.
"Petos!" hän kiljahti. "Nuo valkeat paholaiset ovat tappaneet jumalan ja ryöstäneet Pyhän kukan ja sen papittaren. Tuo keltainen mies on puettu jumalan nahkaan. Venheisiin! Venheisiin!"
"Soutakaa!" minä huusin Veli Johannekselle ja Stephen'ille, "soutakaa henkenne edestä! Mavovo, auta minua saamaan purje pystyyn."
Onneksi tuuli tänä myrskyisenä aamuna puhalsi lujasti mannermaan suuntaan.
Työskentelimme maston kimpussa ja saimmekin sen pystyyn sekä purjeen nostetuksi, mutta hitaasti se kävi, sillä olimme tottumattomia. Kun purje alkoi auttaa, airot olivat jo meloneet meidät noin neljänsadan kyynärän päähän telakasta, josta samassa monta venhettä, purjeet valmiina pystyssä, oli lähdössä meitä takaa-ajamaan. Etumaisen venheen keulassa seisoi Komba, uusi kalubi, huutaen kirouksia ja kostoa ja heiluttaen suurta keihästä päänsä päällä.
Tiesin, että ellemme mihinkään ryhtyisi, niin nuo taitavat purjehtijat piankin saavuttaisivat ja surmaisivat meidät. Tätä ajatellessani mieleeni juolahti jotakin. Jätin Mavovon hoitamaan purjetta, ryömin perään ja polvistuin pohjalle, työntäen väsyneen Hansin syrjään. Yksi panos, tai oikeammin nalli, oli vielä tallella, ja sitä aioin käyttää. Asetin pisimmän tähtäimen, kohotin pyssyni ja tähtäsin Komban leukaan. Intombi ei ollut tarkistettu eikä aiottu käytettäväksi näin pitkän välimatkan päästä, ja vain ottaen lukuun kuulan painumisen voin toivoa osuvani hänen ruumiiseensa.
Purje veti hyvin ja piti venhettä tasapainossa. Olimme sitäpaitsi vielä maan suojassa, ja vesi oli tyyni kuin lahden vesi, joten ampuma-alukseni oli todellakin hyvä. Itse olin tosin väsynyt, mutta henkiset voimat näyttivät tarpeen tullen kasvavan, ja tunsin itseni lujaksi kuin kuvapatsas. Loppujen lopuksi valokin oli hyvä, sillä aurinko oli juuri nousemassa takanani, ja sen tasaiset säteet valaisivat suoraan maaliani. Pidätin henkeäni ja kosketin liipaisinta. Pyssy laukesi kevyesti ja melkein samassa hetkessä savun painuessa syrjään näin Komban kohottavan kätensä ja kaatuvan selälleen venheen pohjalle. Vasta paljon myöhemmin, siltä ainakin tuntui, tuulenhenki toi korviimme hiljaisen kaiun tuon kohtalokkaan kuulan pamahduksesta.
Vaikka minun ehkä ei pitäisi sitä sanoa, laukaus oli niissä olosuhteissa todella ihmeellinen, sillä myöhemmin sain tietää, että kuula oli osunut juuri siihen, mihin olin tarkoittanutkin, nimittäin keskelle rintaa, lävistäen sydämen. Jos siitä puhe tulee, niin oikeastaan kaikkikin neljä laukausta, jotka Pongo-maassa ammuin, olivat oikea saavutus tarkka-ampujaurani aikana. Ensimmäinen, yöllä ammuttu taittoi gorilla-jumalan käden ja olisi surmannut sen, ellei panos olisi syttynyt niin hitaasti, antaen hänelle aikaa peittää päänsä. Toinen tappoi sen keskellä pahinta liikuntaa ja kahakkaa. Kolmas, jonka ammuin salaman valossa pitkän uinnin jälkeen, surmasi Motombon, ja neljäs, jonka laukaisin pitkän matkan päästä ja liikkuvasta venheestä, oli kuolemantuomio tuolle kurjalle Komballe, joka oli luullut pyydystäneensä meidät Pongo-maahan surmattaviksi ja syötäviksi uhrina. Loppujen lopuksi asiaa aina vaikeutti tietoisuus, että tehtyä erehdystä ei voisi korvata neljällä nallilla.
Olen varma, etten olisi niin hyvin osannut ampua millään muulla, vaikka kuinkakin uudenaikaisella ja tarkalla pyssyllä. Mutta tähän pieneen Purdey-aseeseen olin tottunut nuoruudestani asti, ja niinkuin jokainen tarkka-ampuja tietää, sillä on suuri merkitys. Minä tunsin sen, ja se näytti tuntevan minut. Vielä tänäkin päivänä se riippuu seinälläni, vaikka tietystikään en enää käytä sitä tänä takaaladattavain aseiden aikakautena. Pahaksi onneksi vain eräs kotiseutuni pyssyseppä, jolle lähetin sen lukon puhdistamista varten, maalasi sen uudelleen ja puhdisti ja kiilloitti perän j.n.e. kysymättä lupaa, joten ase tuli melkein uuden näköiseksi. Olisin mieluummin pitänyt sen kuluneessa ja raavitussa tilassaan.
Palataksemme asiaan: laukauksen ääni herätti Hansin unesta niinkuin
John Peel'in torvi. Hän heilautti päätään jalkaini välissä ja näki
Komban kaatumisen.