"Kaksituhatta", kajahdutti pitkäpartainen herra.
"Kaksikymmentäyksi sataa", sanoi Woodden.
"Oikein, mr. Woodden", huusi mr. Primrose. "Totisesti edustatte isäntäänne arvokkaasti. Olen varma, ettette pysähdy muutamain kurjain puntien vuoksi."
"En, mikäli ymmärrän", pääsi Woodden'ilta. "Olen saanut määräykseni ja toimin niiden mukaan."
"Kaksikymmentäkäksi sataa", virkkoi pitkäparta.
"Kaksikymmentäkolme", äännähti Woodden.
"Tuhat tulimmaista!" huusi pitkäparta ja syöksyi ulos.
"'Odontoglossum Pavo' menee kahdestakymmenestäkolmesta sadasta, vain kahdestakymmennestäkolmesta sadasta", huusi huutokaupanpitäjä. "Eikö lisätä kahteenkymmeneenkolmeen sataan? Mitä? Eikö? Silloin minun on tehtävä velvollisuuteni. Yksi. Kaksi. Viimeisen kerran — eikö lisätä? Kolme. Myyty mr. Woodden'ille, joka huusi isäntänsä mr. Somers'in puolesta."
Vasara putosi terävästi iskien, ja samassa silmänräpäyksessä nuori ystäväni syöksyi huoneeseen.
"No, Woodden", hän virkkoi, "onko 'Pavo' jo ollut myytävänä?"