"Nuori mies oli, nähkääs, kutsuttu isänsä puheille. Kuulin hänen antavan puutarhurilleen, jonka nimi on Woodden, määräyksen ostaa kasvi mihin hintaan tahansa."
"Mihin hintaan tahansa! Todellakin. Hyvin mielenkiintoista; jatkakaa, sir."
"No niin, puutarhuri osti sen, hirveän kilpailun jälkeen, siinä kaikki. Katsokaa, tuolla hän käärii sitä paperiin. Tarkoittiko hänen isäntänsä, että hänen piti mennä niin pitkälle kuin hän meni, sitä suuresti epäilen. Mutta tuolla hän tuleekin. Jos tunnette hänet —"
Nuori mr. Somers asteli hieman kalpeana ja hajamielisenä minua kohti nähtävästi aikoen puhua kanssani; hänellä oli kädet taskussa ja suussa sytyttämätön sikari. Hänen katseensa sattui vanhaan herraan, ja hänet nähdessään hänen huulensa suippenivat kuin vihellykseen ja sikari putosi suusta.
"Halloo, isä!" hän virkkoi iloisella äänellään. "Sain sanasi ja kävin etsimässä sinua, mutta enpä ikinä uskonut löytäväni sinua täältä. Orkideat eivät ole sinun kauppatavaraasi, vai mitä?"
"Vai et uskonut!" vastasi isä ääni salpautuen. "Ei, enpä tarvitse paljoakaan — tuota haisevaa roskaa", ja hän heilautti sateenvarjoaan kauniita kukkia kohti. "Mutta sinä sitävastoin kyllä, Stephen. Tämä herrasmies tässä kertoo sinun juuri ostaneen hyvin hienon lajin."
"Minun täytyy puolustautua", keskeytin puheen ja käännyin mr. Somers'in puoleen. "Minulla ei ollut vähintäkään aavistusta, että tämä — komea herra", tässä poika hieman hymyili, "oli teidän läheinen omaisenne."
"Oi, älkää toki, mr. Quatermain. Miksi te ette saisi puhua asiasta, josta tullaan lukemaan joka lehdestä. Niin, isä, olen ostanut erittäin hienon lajin, hienoimman mitä tunnetaan, tai oikeammin Woodden teki sen puolestani sillä aikaa kuin minä olin etsimässä sinua, mikä on tietysti sama asia."
"Vai niin, Stephen, ja mitä maksoit kukasta? Kuulin mainittavan summan, mutta luulen siinä tapahtuneen erehdyksen."
"En tiedä, mitä olet kuullut, isä, mutta se kuuluu huudetun 2,300 puntaan. Se on tosin paljoa enemmän kuin mitä voin saada käsiini ja aioin tulla pyytämään sinua lainaamaan minulle rahat, ellei oman niin perheen luoton vuoksi. Mutta voimme puhua siitä myöhemmin."