"Oi, baba", hän keskeytti, ja kasvoille ilmestyi kuin irvistys, "se on hyvin kummallista, mutta uneksin viime yönä sanoneeni teille —"
"Vaiti unistasi", minä sanoin. "Kokoa miehet ja mene — ei, siitä ei ole hyötyä, saattaisi tapahtua miestappo. Joko teko on jo tehty tai kaikki on kunnossa. Pidä metsästäjät valmiina; lähden heidän mukanaan. Matkatavarat voidaan noutaa myöhemmin."
Vajaassa tunnissa olimme lastaussillalla, jonka ulkopuolella Maria oli ankkurissa ja jossa kerran oli oleva mainio Durban'in satama, vaikka niinä aikoina laivaustoimi siellä oli erittäin alkuperäisellä kannalla. Olimme varmaan oudonnäköinen kulkue. Minä täydellisesti ja hienosti puettuna marssin etumaisena. Seuraavana tuli Hans päässään tahrainen leveälierinen hattunsa, jota hän tavallisesti käytti, ja puettuna likaiseen korderoi-pukuun, sitten rasvattu Sammy koristettuna eurooppalaiseen tapaan jäykkine huopahattuineen ja sini- ja punajuovaisine kaulanauhoineen, mikä vaatetus olisi näyttänyt hyvin hienolta, ellei äskeistä kastetta olisi tapahtunut. Häntä seurasi julmannäköinen Mavovo ja hänen metsästäjäjoukkonsa, kaikilla "rengas" eli isicoco, joksi zulut sitä nimittävät, s.o. lyhyeen tukkaan kiinnitetty kiiltävä, musta pikirengas. Se oli julmannäköinen joukko, mutta kun he uuden lain mukaan eivät saaneet esiintyä asestettuina kaupungissa, heidän pyssynsä oli jo lähetetty laivaan, mutta keihäät, joidenka terien ympärille oli kierretty kuivaa ruohoa, heillä oli mukanaan makuumattoihin käärittyinä.
Kullakin oli kuitenkin kädessään iso punapuinen heittoase, ja he marssivat neljä rivissään sotilaalliseen tapaan. On totta, että kun astuimme veneeseen soutaaksemme laivalle, suuri osa heidän sotaista intoaan haihtui, sillä nämä samat miehet, jotka eivät maalla pelänneet mitään, olivat kauhean arkoja tuolla oudolla elementillä vedellä.
Saavutimme Marian, joka oli mitättömän näköinen kuin amme, ja kiipesimme kannelle. Ensimmäinen, mitä näin katsahtaessani perälle oli Stephen istumassa vintturilla pistooli kädessä, niinkuin Sammy oli sanonut. Aivan vieressä kaiteeseen nojaten seisoi roistonnäköinen portugalilainen Delgado, ilmeisesti hyvin pahalla tuulella, ja hänen ympärillään joukko yhtä roistonnäköisiä, likaiseen valkoiseen pukuun puettuja arabialaisia merimiehiä. Heidän edessään oli satamakapteeni, tunnettu ja arvossa pidetty herrasmies nimeltä Cato, pieni mies kuten minäkin ja koeteltu monessa seikkailussa. Muutamain palvelijainsa seurassa hän istui kajuutanakkunalla tupakoiden, silmät kiinnitettyinä Stephen'iin ja portugalilaiseen.
"Hauska tavata, Quatermain", hän sanoi. "Täällä on jokin riita, mutta minä saavuin juuri enkä ymmärrä portugalinkieltä ja tuo herra, joka istuu vintturilla, ei tahdo jättää paikkaansa tullakseen selittämään."
"Mikä hätänä, Stephen?" minä kysyin puristettuani mr. Caton kättä.
"Mikako hätänä?" Somers vastasi. "Tuo mies tuossa", ja hän osoitti Delgadoa, "aikoi pujahtaa merelle ja viedä mennessään kaikki tavaramme, siinä kaikki, puhumattakaan minusta ja Sammysta, jotka hän epäilemättä olisi heittänyt mereen heti päästyään etemmäksi maasta. Mutta Sammy, joka ymmärtää portugalinkieltä, kuuli heidän pienet suunnitelmansa, jotka, niinkuin näette, minä olen estänyt."
No niin, Delgado sai esittää oman kertomuksensa asiasta ja selitti, niinkuin olin arvannutkin, aikoneensa vain vähän lähemmäksi aidaketta siellä odottaakseen meidän tuloamme. Tietysti hän valehteli ja tiesi meidänkin olevan selvillä totuudesta ja siitä, että hänen aikomuksensa oli ollut pujahtaa merelle, viedä mukanaan kallis omaisuutemme ja myydä se murhattuaan tai heitettyään asumattomalle rannalle Stephen'in ja kokkiraukan. Mutta kun mitään ei voitu näyttää toteen ja me olimme nyt kyllin voimissamme pitääksemme huolta itsestämme ja omaisuudestamme, pidin jutun jatkamisen tarpeettomana. Hyväksyin siis selityksen hymyillen ja tarjosin kaikille aamuryypyn.
Myöhemmin Stephen kertoi minulle, että ollessani puheissa Mavovon kanssa edellisenä iltana Sammy, joka oli tavaroita vartioimassa laivalla, oli lähettänyt sanan, että hän olisi iloinen saadessaan seuraa. Tuntiessaan kokin aran luonteen hän oli onneksi heti tehnyt päätöksensä ja mennyt nukkumaan laivalle. Aamupuolella syntyi meteli, niinkuin Sammy oli kertonut. Sen hän kuitenkin oli salannut minulta, ettei häntä heitetty mereen, niinkuin hän sanoi, vaan hyppäsi hän kannelta omasta aloitteestaan, kun selkkaus Delgadon kanssa näytti uhkaavalta.