"Ymmärrän aseman", minä sanoin, "ja kaikki on hyvin, kun loppu on hyvä.
Mutta oli onni, että tulit ajatelleeksi nukkumista laivalla."
Tämän jälkeen kaikki meni hyvin. Stephen'in johdolla lähetin muutamia miehistä noutamaan jäljelläolevia tavaroitamme, jotka he toivatkin onnellisesti perille, ja illalla me lähdimme. Matkamme Kilwaan oli ihana, lempeä tuulenhenki kuljetti meitä eteenpäin, ja meri oli tyyni, niin ettei edes Hans, jota pidän maailman huonoimpana merimiehenä, eivätkä zulu-metsästäjät olleet pahasti sairaina, vaikka he Sammyn sanojen mukaan "kieltäytyivät ruoasta".
Matkamme viidentenä iltana, tai mahdollisesti seitsemäntenä, me ankkuroimme Kilwan saaren ulkopuolelle, lähelle entistä portugalilaista linnaketta. Delgado, jonka kanssa olimme matkan kestäessä hyvin vähän tekemisissä, antoi jonkun hullunkurisen merkin. Vastaukseksi rannalta saapui vene, ja sillä niin sanotut satamavirkailijat, joukko roistomaisia, hurjannäköisiä mustia miehiä, ja heidän päällikkönään rokonarpinen, vanhanpuoleinen sekarotuinen mies, joka esitettiin meille nimellä bey Hassan-ben-Mohammed. Tämä mr. Hassan-ben-Mohammed oli hyvin harmistunut meidän tulostamme laivalla ja varsinkin maihinnousuaikeistamme Kilwassa, sen huomasin ensi hetkestä, jolloin loin silmäyksen hänen rumiin kasvoihinsa. Neuvoteltuaan kiireesti Delgadon kanssa hän astui luokseni ja puhutteli minua arabiankielellä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Mutta onneksi keittäjä Sam, josta muistaakseni mainitsin, että hän oli suuri kielimies, ymmärsi tätä kieltä ihmeen hyvin, sillä hän oli oppinut sitä ollessaan Zanzibarin hotellissa; en siis luottanut Delgadoon, vaan kutsuin Sam'in tulkiksi.
"Mitä hän sanoo, Sammy?" minä kysyin.
Hän alkoi puhua Hassanin kanssa ja vastasi heti:
"Sir, hän lausuu teille paljon kohteliaisuuksia. Hän sanoo kuulleensa ystävältään Delgadolta, kuinka suuri mies te olette ja että te ja mr. Somers olette englantilaisia, mitä kansallisuutta hän ihailee."
"Vai ihailee!" minä huudahdin. "Sitä en ikinä olisi arvannut hänen ulkonäöstään. Kiitä häntä ystävällisistä sanoista ja sano, että aiomme nousta maihin täällä ja kulkea sisämaahan metsästämään."
Sammy totteli, ja keskustelu jatkui seuraavaan tapaan:
"Kaikkein nöyrimmästi" (se oli Hassan) "en pyydä teitä nousemaa maihin täällä. Tämä ei ole sopiva paikka niin ylhäisille miehille Täällä ei ole mitään syötävää, ja riistaa ei ole nähty vuosikausiini Sisämaalaiset ovat mitä pahimpia villejä, jotka nälkä on tehnyt ihmissyöjiksi. En haluaisi saada teidän vertanne pääni päälle. Pyydän teitä senvuoksi jatkamaan matkaa tällä laivalla Delagoan lähteeni missä löydätte hyvän hotellin, tai minne tahansa muualle."
A.Q.: "Saanko kysyä teiltä, jalo sir, mikä asema teillä on Kilwassa, kun pidätte itseänne vastuunalaisena turvallisuudestamme?"