"Se saattaa olla ansa", sanoi Babemba ja alkoi kielellään lipoa sokeria tuopin pohjalta.
"Ei", Jerry vastasi uskottavalla äänellä, "vaikkakin valkeat herrat voisivat helposti tappaa teidät kaikki, he eivät vahingoita niitä, jotka ovat tulleet osallisiksi heidän pyhästä juomastaan paitsi siinä tapauksessa, että joku yrittää vahingoittaa heitä."
"Etkö voi tuoda pyhää juomaa vielä vähän tänne?" Babemba kysyi, antaen kielellään viimeisen puhdistuksen tuopille.
"En", sanoi Jerry, "jos haluat saada sitä, sinun on mentävä sinne. Älä pelkää. Tahtoisinko minä, oman kansasi mies, pettää sinua?"
"Se on totta!" huudahti Babemba. "Puheestasi ja kasvoistasi päättäen olet mazitu. Kuinka olet joutunut — no niin, siitä voimme puhua myöhemmin. Minun on hyvin jano. Minä tulen. Sotilaat, istuutukaa ja olkaa varuillanne, ja jos minulle tapahtuu jotakin, kostakaa ja ilmoittakaa kuninkaalle."
Tämän kaiken kestäessä olin antanut Hansin ja Sammyn avata yhden laatikoista ja ottaa esille melkoisen suuren, puukehyksisen kuvastimen, jonka takana oli tuki, niin että se saattoi seista. Onneksi se oli ehyt; pakkauksemme olikin ollut niin huolellista, ettei yksikään kaukoputkistamme eikä muista särkyvistä esineistä ollut vahingoittunut. Puhdistin kuvastimen nopeasti ja asetin sen sitten melkein pystyyn pöydälle.
Vanha Babemba lähestyi hyvin epäluuloisena, mulkoillen ainoalla silmällään meitä ja kaikkea omaisuuttamme. Ollessaan jo aivan lähellä hän sattui vilkaisemaan kuvastimeen. Hän pysähtyi, hän tuijotti, hän peräytyi, mutta sitten uteliaisuus taas voitti, hän astui eteenpäin ja pysähtyi jälleen.
"Mikä on hätänä?" huusi järjestyksessä seuraava päällikkö.
"Se", hän vastasi, "että täällä on ihmeellinen taikaesine. Näen, kuinka itse kävelen itseäni vastaan. Siinä ei ole erehdystä, sillä toinen silmäni on mennyt toisen sisään."
"Astu eteenpäin, oi Babemba", huusi tietäjä, joka oli koettanut juoda kahvin loppuun, "ja katso mitä tapahtuu. Pidä keihäs valmiina ja jos haamusi koettaa vahingoittaa sinua, niin tapa se."