GEORGE CURTIKSEN HUOMAUTUS.
Tämän kertomuksen käsikirjoitus saapui minulle joulukuun 20 p. 18— eli kolmatta vuotta sen jälkeen kuin veljeni Henry Curtis, jota olemme pitäneet kuolleena, oli lähettänyt sen matkalle Keski-Afrikan sydämestä. Luin sen hyvin sekavin tuntein. Onhan suuri helpotus tietää Henryn ja Goodin olevan elossa, mutta minä en mahda sille mitään, että ajattelen heitä kuin vainajia. Eihän ole mitään toivoa saada heitä enää nähdä. Hehän ovat katkaisseet ainiaaksi kaikki siteet, jotka yhdistivät heidät vanhaan Englantiin, omaisiin ja koteihinsa, ja olosuhteisiin katsoen he tekivät ehkä hyvinkin viisaasti.
Lähetyksessä oli Adenin postimerkki ja minä otaksun, että tuo pieni ranskalainen, Alphonse, saapui onnellisesti ihmisten ilmoille. Olen tiedustellut häntä Marseillesta ja kaikkialta, mihin hän olisi voinut otaksuttavasti asettua, mutta turhaan. Hänestä ei ole löydetty jälkeäkään. Voihan olla mahdollista, että hän on kuollut ja joku toinen on toimittanut paketin postiin, tahi on hän löytänyt Annettensa, mutta ei ilmaise itseään peläten vieläkin lain kouria.
En tiedä. Toivon vielä löytäväni hänet, mutta minun täytyy sanoa, että toivoni heikkenee päivä päivältä. Tutkimuksiani vaikeuttaa suuresti se seikka, ettei herra Quatermain mainitse kertaakaan hänen sukunimeään. Puhutaan von "Alphonsesta" ja maailmassa on niin monta Alphonsea. Kirjeet, jotka Henry-veljeni kertoo lähettävänsä käsikirjoituksen mukana, eivät ole saapuneet, niin että otaksun niiden joutuneen hukkaan tahi tuhoutuneen. Kertomus on todellakin niin merkillinen, että saatan sen heti julkisuuteen.
George Curtis.