Salattu maa: Suurmetsästäjä Allan Quatermainin seikkailuja Keski-Afrikassa

by H. Rider Haggard

Seikka, että ruoho muuttuu toisin vuodenajoin keltaiseksi kuin kypsä maissi, voisi aiheuttaa nimen, jonka sanotaan myös johtuneen kansan alkujaan keltaisesta ihonväristä. Vanhan perimätiedon mukaan on kansan ihonväri ollut alkujaan tummankellertävä, mutta monien sukupolvien aikana se on muuttunut ylämaassa vähitellen aivan valkoiseksi. Zu-Vendis on noin Ranskan kokoinen maa, muodoltaan soikea ja joka taholta äärettömien piikkisten metsien ympäröimä, joiden takana on satojen penikulmien laajuiset suot, erämaat ja ylitsepääsemättömät vuorijonot. Maa on kuin suunnaton ylätasanko, verrattava Etelä-Afrikan tasahuippuisiin vuoriin, jotka luovat vaihtelua sen rannattomiin aavikkoihin. Milosis on ilmapuntarini mukaan noin yhdeksän tuhatta jalkaa merenpinnan yläpuolella, mutta maan korkein kohta on luullakseni ainakin noin tuhatsata jalkaa korkealla. Ilmasto onkin verraten kylmä ja muistuttaa suuresti Etelä-Englannin ilmastoa, mutta on kirkkaampi ja kuivempi.

Maaperä on hyvin hedelmällinen, jossa kaikki viljalajit ja etelän hedelmät hyvin menestyvät. Metsiä on runsaasti ja alemmilla paikoilla viljellään erästä lajia sokeriruokoakin. Kivihiiltä on niin paljon, että sitä on monin paikoin maan pinnassakin, ja marmoria on sekä mustaa että valkoista. Samaa voi sanoa kaikista metalleista paitsi hopeasta, jota on niukasti ja jota saadaan eräästä vuoristosta maan pohjoisrajalla.

Lännessä rajoittaa maata korkea lumihuippuinen vuoriharjanne, joka on tuon mainitun piikkisen metsävyöhykkeen takana, ja toinen, pohjoisesta etelään menevä, jakaa maan kahtia ollen Milosiksesta noin kahdeksankymmenen penikulman päässä, johon sen korkeimmat kukkulat selvästi näkyvät. Tämä vuorijono on myöskin maan vedenjakaja. Suurempia järviä on kolme, joista Milosia — sama, johon maanalainen matkamme päättyi — on suurin ja joka on saanut nimensä rannalle kasvaneesta kaupungista. Sen pinta-ala on noin parisataa neliöpenikulmaa. Pienempiä järviä on paljon, joista toiset ovat suolaisia.

Tämä luonnon antimien suosima maa on hyvin tiheään asuttu ollen sen väkiluku arviolta noin kymmenen tahi kaksitoista miljoonaa. Väestö on melkein yksinomaan maataviljelevää ja jakautunut eri luokkiin tahi säätyihin kuten sivistyneissäkin maissa. Aatelisto omistaa maan, joka on jaettu talonpojille jonkinlaisten vuokrasopimusten nojalla, ja suuri keskiluokka, johon kuuluvat kauppiaat, virkamiehet, armeijan upseerit y.m., on myöskin olemassa. Rodun puhtaimmat edustajat ovat, kuten luullakseni olen jo maininnut, aivan valkoihoisia etelämaalaisin kasvonpiirtein, mutta yleensä on väestö jotensakin tummaa, vaikka mitään neekereille ja muille Afrikan kansoille ominaisia piirteitä ei ole huomattavissa.

Mitään varmaa en voi sanoa mistä he polveutuvat. Heidän aikakirjansa, jotka selostavat vuosituhansiakin vanhoja historiallisia tapahtumia, eivät mainitse siitä mitään. Eräs historioitsija sanoo kyllä, luultavasti vain sen ajan tavan mukaan, että "kansa oli tullut rannikolta", mikä ei tee asiaa sen selvemmäksi. Zu-vendi-kansan alkuperä on häipynyt aikojen yöhön, eikä kukaan voi sanoa, mistä he tulivat ja mitä rotua he oikein ovat. Heidän rakennustaiteensa ja muutamat kuvanveistokset johtavat mieleen muinaiset egyptiläiset ja assyrialaiset, mutta kun ajatellaan, että heidän rakennustensa tyyli on kehittynyt vasta viimeisten kahdeksan vuosisadan kuluessa, täytyy otaksumasta luopua. Eikä heidän uskonnossaankaan ole jälkeäkään muinaisten egyptiläisten jumalista ja menoista. Heidän käytöksensä ja heidän pukunsa muistuttavat myöskin juutalaisia, mutta on aivan käsittämätöntä, miten juutalaisten uskonto olisi voinut aivan jäljettömiin hävitä. Ehkä he ovat yksi noista kymmenestä heimosta, jotka ovat hajautuneet ympäri koko maan piirin. Mene ja tiedä. Minä kuvailen vain kokemani tositapaukset ja jätän jonkun viisaamman tehtäväksi näiden kysymysten tutkimisen, jos nimittäin tämä kertomukseni sattuisi joutumaan julkisuuteen, mikä on hyvin epäiltävää.

Minulla on kuitenkin oma pieni otaksuma, jonka ehkä rohkenen esittää. Se perustuu erääseen taruun, jonka kuulin kauan sitten Afrikan itärannikolla asuvilta arabialaisilta. Kerrotaan nimittäin, että "kolmattatuhatta vuotta sitten" oli maassa, jonka nimi oli Babylonia, vakavia selkkauksia, joiden johdosta eräs persialainen heimo vaelsi Bushireen ja purjehti itäpohjoisen monsuunin kiidättämänä Afrikan itärannikolle. Siellä, kertoo tarina, joutuivat nuo "auringon ja tulen palvojat" otteluun rannikolla asuvien arabialaisten siirtolaisten kanssa, joiden alueen läpi he murtautuivat kadoten sisämaahan, eikä heitä ole sen koommin nähty.

Nyt minä kysyn, eikö ole mahdollista, että zu-vendi-kansa polveutuu noista "auringon ja tulen palvojista", jotka tunkeutuivat arabialaisten alueen läpi ja katosivat jäljettömiin? Tämän kansan luonteessa ja tavoissa on paljon, joka soveltuu täydellisesti muinaisista persialaisista saamaani käsitykseen. Minulla ei ole luonnollisesti mitään kirjoja, joista voisin saada tukea väitteelleni, mutta Curtis sanoo, että mikäli hän muistaa maailman historiaa, oli Babyloniassa kuudennella vuosisadalla e.Kr. raivoisa kapina, jolloin suuri joukko väestöä karkoitettiin kaupungista. Oli miten oli, mutta totta on, että persialaisia on useampaan eri kertaan siirtynyt Persian lahden rannoilta Itä-Afrikan rannikolle vielä niinkin myöhään kuin seitsemänsataa vuotta sitten. Kilwan luona on persialaisia hautoja, joiden on todettu olevan seitsemän sadan vuoden vanhoja.

[On vielä toinenkin otaksuma, joka voi luoda valoa zu-vendi-kansan alkuperään ja jota herra Quatermain tovereineen ei näytä muistaneenkaan. Onhan mahdollista, että zu-vendit polveutuvat foiniikkialaisista, joiden kehdon otaksutaan olleen Persian lahden länsirannalla. Osa siirtyi Palestiinan rannikolle ja toinen osa Itä-Afrikkaan, jossa on Mosambikin lähellä löydetty paljon foiniikkialaisen asutuksen merkkejä ja jäännöksiä. Olisihan ollut todellakin merkillistä, elleivät he olisi Persian lahdesta lähdettyään purjehtineet suoraan Itä-Afrikan rannikolle huomattuaan, että itäpohjoinen monsuuni puhaltaa kuusi kuukautta sinnepäin ja toiset kuusi kuukautta päinvastaiseen suuntaan. Tämän todennäköisyyden tueksi voin vielä esittää, että vielä tänäkin päivänä vallitsee vilkas kaupankäynti Persianlahden ja Lamun ja muiden Itä-Afrikan satamien välillä aina Madagaskariin saakka, joka on luonnollisesti tuo "Tuhannenyhden yön" saduissa ylistetty eebenholtsisaari. — Julkaisija.]

Vaikkakin maataviljelevä kansa on zu-vendi-kansa merkillisen sotainen, ja kun sotaa ei voida käydä muita kansoja vastaan maan eristetyn aseman tähden, soditaan keskenään, mistä on se onnellinen seuraus, että väestö ei kasva milloinkaan suuremmaksi kuin minkä maa voi elättää. Riitaisuus on suurimmaksi osaksi hataran hallitusmuodon aiheuttama. Hallitsija on itsevaltias ja hänen tahtoaan uskaltavat vain papit ja mahtavimmat ruhtinaat yksissä tuumin vastustaa, mutta kuten suurissa maissa usein tapahtuu ei hallitsijan tahto täälläkään pääse maan joka kolkassa kuuluviin, etenkin kun koko maa on mahtavien valtaherrojen hallussa, jotka ovat kyllä nimellisesti hallitsijan alamaisia, mutta todellisuudessa täydellisesti itsevaltiaat. He sotivat naapureidensa kanssa milloin heitä vain haluttaa, ja onpa sattunut, että he ovat kapinoineet kuningastaan tahi kuningatartaankin vastaan uhmaten tätä vuosikausia kaukana pääkaupungista olevissa lujasti linnoitetuissa linnoissaan ja kaupungeissaan.

Zu-Vendis-maalla on ollut kuninkaantekijänsä yhtä hyvin kuin Englannillakin, mikä tosiasia käynee ilmi, kun sanon, että tuhannen vuoden aikana on valtaistuimella ollut kahdeksan eri sukua, jotka ovat kuuluneet maan ylhäisimpiin ja päässeet valtaan anastettuaan verisellä sodalla hallitsija-arvon edeltäjältään. Nyt oli maassa paremmat ja onnellisemmat olot kuin moneen vuosisataan, sillä viimeinen kuningas, Nylepthan ja Soraiksen isä, oli ollut kykenevä ja voimakas hallitsija, joka oli pitänyt papiston ja aateliston kovassa kurissa.