Jäljellä on vielä yksi kysymys, johon minun on hyvin vaikea vastata. Onko zu-vendi-kansa sivistys- vai raakalaiskansa? Oma mielipiteeni siinä asiassa on vieläkin häilyväinen. Ajatellaanpa heidän hämmästyttävän suurenmoisia saavutuksia esim. rakennus- ja kuvanveistotaiteissa. Etenkin viimemainittu on niin korkealle kehittynyt, ettei mikään kilpailu voi tulla kysymykseenkään, ja rakennustaiteen alalla voidaan vain muinaisen Egyptin taiteilijoita verrata Zu-Vendis-maan mestareihin. Maalaus sitävastoin on aivan tuntematon taidelaji ja Curtis, joka osaa yhtä ja toista, opetti heille muutamia yksinkertaisimpia värienvalmistus- ja sekoituskeinoja. Lasia ei oltu milloinkaan nähtykään ja saviteollisuus on hyvin alkuperäisellä kannalla. Paitsi aurinkoa on vesikello heidän ainoa ajantietonsa ja meidän taskukellomme olivat suorastaan ihmekapineita. Höyry, sähkö ja ampuma-aseet ovat tuntemattomat, eikä kirjapainotaidosta ole aavistustakaan, onnellista kyllä. Siten he ovat monesta pahasta säästyneet, sillä tuo vanhan kansan sananlasku "mitä enemmän tietoa sitä enemmän murhetta" on osoittautunut todeksi.
Heidän uskontonsa on taas luonnonkansalle, joka ei paremmasta tiedä, aivan luonnollinen. Heidän sydämissään on tieto korkeimman olennon olemassaolosta ja he palvovat aurinkoa, joka on luonnon ja kaiken elämän ylläpitäjä, tuona korkeimpana olentona. Muuten on heidän uskontonsa hyvin sisällyksetön ja köyhä. Auringosta puhuttaessa käytetään tosin välistä nimeä "jumalan asunto", mikä ei kuitenkaan merkitse sen enempää, sillä heidän palvontansa esine on itse tuo tulinen taivaankappale, jota välistä sanotaan "iäisyyden toivoksi", mikä on yhtä hämärä sanontatapa, syvempää merkitystä vailla. On kuitenkin paljon sellaisia, jotka uskovat sielun kuolemattomuuden ja haudantakaisen elämän, jossa ihmisen puhdas ja nuhteeton maallinen vaellus palkitaan runsain määrin, mutta tämä vakaumus ei johdu heidän uskonnostaan, joka ei lainkaan tunne sellaisia oppeja. Totuutta kaipaaville etsiville sieluille on asia vähitellen kirkastunut ja muuttunut järkähtämättömäksi vakaumukseksi. Minä tiedän, että esim. Nyleptha uskoo lujasti kuoleman olevan vain muutoksen olotilasta toiseen.
Minun täytyy myöntää, ettei tämä auringon palvelus ole sivistyskansalle oikein ominainen kaikesta loisteliaisuudestaan ja juhlamenojen mahtavuudesta huolimatta. Papeilla on kyllä kauniilta kajahtavat ja ankaraa siveyttä todistavat puheet, mutta minä olen varma, että monet heistä ajattelevat asioita omalla tavallaan, vaikka eivät mielipiteitään muille ilmoittelekaan. Onhan luonnollista, etteivät he käy mustaamaan laitosta, joka antaa heille suorastaan ruhtinaallisen toimeentulon.
Kieli on hyvin sointuva, sanarikas ja taipuisa ja Curtis sanoo sen muistuttavan suuresti nykyistä kreikan kieltä, jonka kanssa sillä ei ole luonnollisesti mitään muuta yhteyttä. Kun kielen rakenne on mitä yksinkertaisin, oppii sen helposti, ja soinnukkuuden vaihtelu seuraa tarkoin sanojen ja lauseiden sisältöä. Ennenkuin kieltä osasimmekaan. ymmärsimme sanojen soinnusta puhujan tarkoituksen. Sen tähden taipuukin kieli mainiosti runosäkeihin, joiden sepityksessä tämä merkillinen kansa on hyvin taitava.
Curtis väittää, että kirjoitukseen tarvittava kirjaimisto on saatu foiniikialaisilta, mistä lähteestä meidänkin kirjaimistomme on kotoisin, mutta kun olen oppimaton mies, niin en voi sanoa miten asianlaita oikein on. Tiedän, että zu-vendi-kansan kirjaimistossa on kaksikymmentäkaksi kirjainta, joista monet, etenkin B, E ja O, ovat aivan samantapaiset kuin meilläkin. Kömpelöä ja sekavaahan heidän kirjoituksensa on, mutta kun Zu-Vendis-maan kirjoitustaitoiset henkilöt eivät juuri kirjoittele kaunokirjallisia kertomuksia, vaan kuivia, mahdollisimman lyhyitä muistiinpanoja, niin parempaa ei kaivatakaan.
XIV.
KUKKAISTEMPPELI.
Nukuttuani sikeästi melkein kaksitoista tuntia minä heräsin seuraavana aamuna puoli kahdeksan vaiheilla ja tunsin olevani sangen reipas. Uni on sentään siunattu asia ja muutos, jonka tuo kaksitoista tuntia kestänyt lepo oli saanut meissä aikaan, oli kerrassaan ihmeellinen. Olimme aivan kuin eri miehet.
Nousin istumaan silkkivuoteessani — en ole milloinkaan ennen maannut sellaisessa — ja ensimmäinen esine, jonka näin, oli Goodin monokkeli. Hänestä ei muuta näkynyt, mutta lasin välkkeestä päättäen hän oli valveilla ja tarkasteli minua odottaen minun heräävän.
"Toden totta, Quatermain", alkoi hän heti, "huomasitko tarkastella hänen hipiäänsä? Sileä kuin norsunluu, vai mitä?"