Nyleptha kohotti hitaasti kasvonsa ja katsoi häntä suoraan silmiin kuin lukeakseen hänen sisimmät ajatuksensa.
"Mitä minä, heikko nainen, voin muuta tehdä kuin uskoa sanasi", lausui hän vihdoin ja hänen hiljainen äänensä helähti kuin hopeakello. "Jos lienee niin sallittu, että olen nyt uskonut valetta, niin valkeneehan kerran sekin päivä, jolloin meidän on tästäkin hetkestä tili tehtävä. Ja kuule nyt sanani, sinä kaukaa tullut muukalainen, joka olet ryöstänyt sydämeni ja mielenrauhani. Käteni, ylhäisen sukuni, pyhän kiven, iankaikkisen auringon, kansani onnen ja valtaistuimeni nimessä, jonka todennäköisesti tähtesi menetän, minä vannon olevani sinun niin elämässä kuin kuolemassakin. Tämän ensimmäisen pyhän suudelmani nimissä vannon rakastavani vain sinua viimeiseen hengenvetooni saakka ja vielä tulevassa elämässäkin, johon sanot meidän joutuvan kuolemamme jälkeen. Sinun tahtosi on minun tahtoni ja sinun tiesi on minun tieni.
"Tiedätkös, herrani, miten nöyrä rakastavainen nainen voi olla? Katso, minä, kuningatar, polvistun eteesi uskollisuuden valaani vannomaan", ja tuo suloinen olento laskeutui polvilleen kylmälle marmorille Curtiksen jalkain juureen.
En todellakaan tiedä mitä sitten tapahtui, siliä voimatta enää pysyä kauemmin paikallani minä hiivin hiukan vilvoittelemaan vanhan Umslopogaasin viileään seuraan, jättäen rakastavaiset lopettamaan väliensä selvittelyä, mikä ei niin pian päättynytkään, ellen väärin muista.
Umslopogaas seisoi kuten tavallisesti tapparaansa nojaten ja katseli kuutamokohtausta suopeasti hymyillen.
"Ah Macumazahn", virkkoi hän pudistaen päätään, "teidän valkoihoisten tapoja minä en milloinkaan opi ymmärtämään. Syy on kait siinä, että olen jo liian vanha. Katsohan nyt noitakin. Kauniimpaa paria saa hakemalla hakea ja rakkautta ei näytä puuttuvan; miksi siis kaikki tämä juonittelu? Koska Incubu kerran rakastaa tyttöä, niin onhan selvintä, että hän maksaa vaaditun hinnan kuin mies eikä tuossa turhia temppuile. Siten säästyisivät monet ikävyydet ja mekin saisimme nukkua yömme rauhassa. Mutta johon nyt! Puhutaan puhumasta päästyäkin ja nuoleskellaan, niin että oikein ilettää! Eugh!"
Noin puolentunnin kuluttua tuli "kyyhkyspari" luoksemme. Curtis silmäili meitä hieman ujostelevasti, mutta Nyleptha huomautti vain rauhallisesti, että marmori oli sangen kaunista kuutamossa. Sitten hän tarttui käteeni sanoen, että olin hänen "herransa" paras ystävä ja niin ollen myös hänenkin. Umslopogaasin kirvestä hän katseli uteliaasti ja sanoi merkitsevästi, että sitä tarvittaisiin luultavasti piankin häntä puolustamaan.
Sitten hän nyökkäsi meille jokaiselle ja katsahtaen hellästi lemmittyynsä hän kiiruhti pois häipyen salin hämärään kuin ihana näky.
Paluumatkalla, joka sujui aivan onnellisesti, Curtis kysyi hilpeästi, mitä minä oikein tuumailin, kun olin niin vaiti.
"Ihmettelen vain tämän maailman järjestystä", vastasin. "Minkätähden on niin määrätty, että toiset miehet aina tapaavat kauniita kuningattaria, jotka rakastuvat heihin, kun taas toisista ei kukaan välitä. Ihmettelen myös, montakohan urhoollista miestä tämän yön tapahtumat vielä maksavat."