"Tätä kesti kolme kuukautta, kunnes viimein olin kuluttanut kaiken, tai melkein kaiken, joka pienestä omaisuudestamme oli jäänyt, palkkoihin ja ravintoon Kafferilaisille ja itsellemme. Kun saatte kuulla että Boer jauhon hinta toisinaan nousi aina neljään puntaan säkki, ymmärrätte että ei kestänyt kauan ennenkun olimme katsoneet läpi pankkilaskumme.
"Vihdoin tuli käännekohta. Eräänä lauantai-iltana olin kuten tavallisesti maksanut miehet ja ostanut jauhoja ja sitten istuuduin poikani Harry'n kanssa suuren aukeaman reunalle, jonka olimme mäelle kaivaneet, ja jota katkeralla pilkalla kutsuimme Eldoradoasi. Siinä istuimme kuutamossa ja olimme jotenkin surumieliset. Yht'äkkiä vedin esiin kukkaroni ja tyhjensin sen käteeni. Siinä löytyi puoli sovereign'ia, kaksi florinia ja yhdeksän pence'ä hopeata — kuparia ei lainkaan — sillä kupari ei ole käytännössä Etelä-Afrikassa, yksi niitä syitä, jotka tekevät elämän niin kalliiksi siellä — kaikkiaan siis neljätoista ja yhdeksän pence'ä.
"'Tuossa, Harry poikani!' sanoin, 'tuossa on maallisen omaisuutemme koko summa; kaivos on niellyt kaiken muun!'
"'Pyhän Yrjänän nimessä', sanoi herra Harry. 'Minä sanon sinulle isä, meidän täytyy lopettaa tekemästä työtä Kafferein kanssa ja syömästä jauhopöperöä', ja hän naureskeli ikävälle pikku pilalleen.
"Mutta minä en ollut leikkituulella, sillä ei ollut mikään hauska asia kaivaa moista laitosta kuukausmääriä, ja joutua täydelliseen häviöön siinä työssä, erittäin jos kaivaminen vielä on sinulle vastenmielistä, ja niin muodoin kostin Harry'a hänen hyvästä tuulestaan.
"'Ole vaiti, poika', sanoin, kohottaen käteni antaakseni hänelle korvapuustin, sillä seurauksella että puoli sovereign'ia luiskahti ulos ja putosi kuiluun allamme.
"'Sen vietävä', sanoin, 'nyt se meni.'
"'Katsoppas, isä', sanoi Harry, 'niin kävi antaessasi pahoille himoillesi valtaa, nyt meillä on vaan neljä ja yhdeksän!'
"En vastannut mitään näihin viisaihin sanoihin, vaan aloin kiivetä alas jyrkkää rinnettä etsiäkseni pientä omaisuuttani. Haimme hakemistamme, mutta kuunvalo on hyvin epävarma puolta sovereign'ia hakiessa, ja yltympäri oli löysää maata, jota Kafferit olivat irroittaneet työskennellessään samalla paikalla muutamia tuntia sitten. Otin kuokan ja liikutin mullan kappaleita toivoen siten löytäväni rahan, mutta turhaan. Viimeksi sulasta harmista työnsin kivikuokan terävän puolen alas maahan, joka oli hyvin kovanluontoista, Suureksi hämmästyksekseni se vaipui suoraa päätä sisään kahvaa myöden.
"'Mitenkä Harry, tätä maata on liikutettu.'