REETA. Mitä — häh!
MANU. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."
REETA. Jo sillä naisella pitäisi olla villainen sydän, joka ei tällaisesta elämästä suuttuisi. Kun se nyt sieltä tulee, niin minä annan, että on kylki mustana. Puolen viikkoa on taas viipynyt kaupunkimatkallaan, ja talo saa olla isännättä.
MANU (ivallisesti). Mitäs isännästä, kun on reilu ja etevä emäntä.
REETA. Älä sinäkään siinä ivaile, ei tämä ole leikin asia.
MANU. Ei, ei tietenkään. Ollaan totisia kun tohvelin alla.
REETA. Saapas nähdä, minkälaisia kauppoja siellä taas tehdään. Olisi parempi, että itse tekisin kaupunkimatkat, niin säästyisivät monet harmit.
MANU. Niin, taikka ehkäpä olisi kaikkein parasta, kun kerrassaan olisit isäntänä ja emäntänä saman tien.
REETA. No, kyllä minä kykenisin kumpaankin.
MANU. Ihme vain, miksi ollenkaan menit naimisiin, noin reima ja etevä vaimoihminen!