ANTTI. Ei täällä näy olevan ketään kotona. Ja sen näköinen siivo kun täällä on?
KAISA. Jo toki minä olen monta kertaa sanonut, että mistä sillä Kallella riittää kärsivällisyyttä, kun sillä on niin huono emäntä, joka ei tee tehtäviään ja vielä kaikesta turhasta suutansa soittaa. Jos minä olisin ollut samallainen ja miesvainajalleni aina saarnannut, niin johan se olisi pannut minut matalaan hirteen. On se tämä Reeta aika risti miehelleen. Myötäänsä pärmänttää. Onko sitten kummaa, että mies on usein kotoa poissa? Ja tiedättekös, että aina on Reetalla sillä aikaa kahvikekkereitä ja vieraita tupa täynnä, porstua puolillaan. Jo toki me olemme Alitalon emännän kanssa monta kertaa sanoneet, että kuinkahan kauvan se talo tuollaista elämää kestää, kun tekee kuperkeikan.
ANTTI. Mutta ettekös te, sinä ja Alitalon emäntä, ole juuri parhaita Reetan kahviystäviä?
KAISA. No heh, sen takia minä juuri tiedänkin tämän talon asiat kuin viisi sormeani. Minullehan se Reeta aina kaikki salaisuutensa uskoo. Tässä kerrankin hän kertoi että — —
REETA (kamarista tullen). Kerro pois vain, Kaisa. Kyllä minä olen kuullut kaikki juttusi.
KAISA (yskii hämillään). Tuota — enhän minä muuta — sanoin vain, että se Alitalon emäntä — — —
REETA. Parasta on, ettet puhu mitään. Kyllä sinut nyt tunnen.
KAISA. Niin, eihän minulla mitään asiaa tainnut ollakaan, muuten vain poikkesin pikimältään, kun olin tästä ohi kulkemassa Alitaloon. Eikä minulla nyt ole aikaa viipyäkään. Hyvästi! (Menee.)
ANTTI. Eikö Kalle ole kotona?
REETA. Ei häntä sisällä kumminkaan näy, jos ei ulkona liene.