MATKUSTAJA. Kuulkaahan, teidän pitäisi mennä uudelleen naimisiin tai hommata tänne joku muu naisihminen. Ymmärtäähän sen, ettei miesten pitämä talous aina niin hääviä ole.
KALLE. Kiitoksia neuvoista, joita en ole pyytänyt. Mutta kyllä minä luullakseni tehtäväni itsekin tiedän. Sitäpaitsi olen tästälähtien tyytyväinen omaan vaimooni. Ei tarvitse neuvoa toista ottamaan.
MATKUSTAJA (itsekseen). Tuo mieshän taitaa olla vähän höperö. Parasta mennä pois ennenkuin hän saa raivokohtauksen. (Peräytyy ovelle.) Tästä täytyy käydä ilmoittamassa naapureille. (Kallelle.) Tietysti te itse asianne parhaiten tiedätte. Hyvästi! (Menee.)
KALLE. Kun hyvin menet, niin paremmin pääset. — Tuota vielä puuttui! Nyt se tietysti juoruaa näkemistään pitkin kylää. — Jaa-ah! On tämäkin elämää! En jaksa enää ajatella enkä tehdä yhtään mitään. Tämä päivä on ollut elämäni raskain. Väsyttää niin armottomasti. (Käy penkille makaamaan.)
Väliverho.
Kolmas näytös.
Sama huone ja samassa kunnossa. Kalle nukkuu penkillä, torjuen unissaan kärpäsiä. Alkaa sitte ensin kuorsata ja sen jälkeen puhua unissaan.
KALLE. Ooh — ooh! Tänne — tänne! Ei — ei — hyvät ihmiset — pelastakaa Reeta ensin! (Herää ja nousee nopeasti istualleen, hieroo silmiään ja katselee ympärilleen.) Kah! Untahan se taisi ollakin koko tulipalo! Mutta perin selvä uneksi. Koko tämä talo oli olevinaan ilmiliekeissä, joku tuli minua pelastamaan, mutta minä tahdoin, että hän pelastaisi ensin vaimoni. — (On hetken ääneti ajatuksissaan.) Missähän ihmeessä se Reeta viipyy, kun ei tule jo kotia. Täytyy tässä kiireesti siivota huone, ennenkuin hän saapuu, ja parasta lienee ottaa lapsetkin sisälle ihmisten silmistä. Jokohan ne ovat nukkuneet, kun ei kuulu porua pihalta enää? (Katsoo ikkunasta.) Eihän niitä näy missään! (Menee ulos ja tulee hetken päästä takaisin.) Herra varjele, nehän ovat kaikki kadonneet! Jokohan kävi mustalaisen kirous toteen? Mitä ihmettä Reeta nyt sanoo? Enkä minä tässä kunnossa ollen voi niitä etsimäänkään mennä. On parasta, että ensin siistin itseni ja pirtin. Ja siihen saakin tämä homma minun puolestani loppua. Missähän niiden räsyt ja luudat ovat? (Menee ulos.)
REETA (tulee). Kuinkahan uskallan Kallelle kaikki ilmoittaa? (Itkee.) Paljasta vahinkoa vain olen saanut aikaan, enkä osaa edes arvioida vahinkojen suuruutta. (Katselee ympäri pirttiä.) Mutta eipä taida täälläkään olla asiat kovin hyvässä kunnossa, näkeehän sen kaikesta. (Menee hellan luo.) Hellakin kylmänä eikä tietoa päivällisestä, vaikka pian on ilta käsissä. Jaa-hah! Kyllä minäkin nyt puoleni pidän. — Missähän lapset ovat ja kuinka Veikkoparka voinee? (Menee kamariin.)
(Antti ja Kaisa tulevat sisään puhellen.)