KALLE. Kuuleppas velimies, miksi sinä juuri tuon Eevan tahdot ottaa?
MANU. Sentähden, että rakastan juuri häntä, enkä ketään muuta.
KALLE. Se on oikein. Mutta tiedätkö sinä edes mitä rakkaus on?
MANU. Luulenpa sen nykyisin tietäväni.
KALLE. Siinäpä se onkin puntti ja pykälä. Kyllä jokainen luulee silloin tietävänsä, kun naimisiin menee, sillä silloin palaa rakkaus roihuvalkeana. Mutta tiedätkös, minä olen vasta tullut huomaamaan, että rakkaus on hiljainen tuli, johon aina täytyy lisätä uusia polttoaineita, jos mielii sitä vireillä pitää. Ei ole hyvä jättää sitä hoitamatta. Vielä pahempi on, jos heittää siihen sammutusaineita, sillä silloin voi siitä tulla tuhkaa ja hiiltä.
MANU. Mutta minun rakkauteni on niin vakava, että kyllä sitä riittää vaikka joka päivälle.
KALLE. Kuulkaapas tuota kehujaa! Noin sitä jokainen luulottelee sinun sijassasi, poika. Mutta ymmärrätkö, että ainoastaan siihen voi tulla tuhkaa, missä on ollut tultakin. Ainoastaan siinä, missä on ollut rakkautta, voi löytyä myöskin mahdollisuus sen sammumiseen ja sammuttamiseen.
MANU. Aijotko pelottaa minut peräti naimisiin menemästä?
KALLE. En millään muotoa! Päinvastoin sanon, että mene vain. Mutta muista, että rakkaus on pyhä tuli, jota tulee jokapäivä hoitaa. Itseäni surettaa, että me vanhemmat parit vasta näin myöhään ymmärsimme sen. Mutta "parempi myöhään, kun ei milloinkaan". Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät opi sitä koskaan.
Väliverho.