— Katsos! Juuri nyt täytyy minun kuulla heidän päätöksensä. Minä en voi elää tuntiakaan tietämättömyydessä siitä, ja varmuuttahan sinäkin haluat.
Hän meni huoneesta ja palasi hetkisen kuluttua, lapset mukanaan, jotka kiiruussa puettuina, kysyvillä, pelästyneillä silmillään katsella tirrittivät vanhempiin, jotka kalpeina ja vapisten seisoivat heidän edessään.
— Mitä tämä on, isä? kysyi vanhin poika, melkein kahdentoista vuotinen
Leo. Onko jokin onnettomuus tapahtunut?
Leonard käänsi päänsä pois päin.
— Kysy äidiltä, huo'ahti hän.
Poika käänsi kysyvän katseensa äitiinsä, ja kaksi nuorinta lasta liittyivät lujasti hänen helmaansa.
— On sillä tapaa, sanoi Gerda, puhuen vaivaloisesti, että isä ja minä olemme sopineet, että minä matkustan pois.
— Koska sinä tulet takaisin? kysyi kymmenvuotias Hildur hätäisesti.
— En koskaan.
Kolmiääninen sydäntäsärkevä huuto pääsi lasten rinnasta. Kovasti valittaen pitivät he äidistä lujasti kiini.