Patches oli ollut tarkastamassa juoksuaitaa, ja palatessaan kotiin keväisenä iltana hän näytti toiselta mieheltä kuin se Patches, jonka Kitty kuukausia sitten samoilla main oli pelastanut pahasta nöyryytyksestä.
Jo se tosiseikka, että hän ratsasti Muukalaisella, suurella tummalla oriilla, ilmaisi parhaiten muutoksen, mikä hänessä oli tapahtunut. Ei ainoakaan paimen olisi enää voinut tuntea häntä samaksi kalpeaksi, hyvinpukeutuneeksi herrasmieheksi, jonka Phil oli tavannut Metsärajalla. Kuukausia kestänyt ulkoilmaelämä oli antanut hänen vartalolleen voiman ja liikkeilleen jäntevyyttä, ja aurinko ja tuuli olivat painaneet hänen ihoonsa tummanruskean värin, joka on niiden miesten tuntomerkki, jotka aina saavat olla valmiina kestämään luonnonvoimien pahimpaakin riehuntaa.
Ratsastaen kappaleen matkaa selänteen harjaa, joka muodostaa laakson länsirajan, Patches katsahti kotikartanon punaisiin kalloihin ja hymyili kuin ajatellen mieluisaa iltaa päivätyön jälkeen. Rovasti ja Stella ja pikku Billy ja Phil, kaikki olivat käyneet rakkaiksi tälle muukalaiselle, josta he eivät vieläkään tienneet juuri mitään. Yhtä suuri kuin hänen ulkonaisessa asussaan ja ryhdissään tapahtunut muutos oli kehitys, joka oli tapahtunut hänen sielussaan. Honourable Patches ei ollut saavuttanut vain nimen ja asemaa, hän oli saavuttanut muutakin, joka hänelle itselleen oli vielä paljon arvokkaampaa. Ja siitä hän oli kiitollinen niille, jotka olivat luottaneet häneen ja siten auttaneet häntä enemmän kuin itse osasivat aavistaakaan.
Hän oli jättänyt selänteen ja oli puolitiessä laaksoa kotiveräjälle, kun pikku Billy kannustaen epätoivoisen vimmatusti vanhaa Sheepiään, karautti häntä vastaan.
Pojan lähestyessä ja tervehtiessä suurta ystäväänsä kimein poikamaisin huudoin, joihin tämä vastasi aito paimenen vihellyksellä, nousi Muukalainen takajaloilleen ja hyppelehti ja tanssi vanhan Sheepin edessä. Pikku Billy ulvoi ihastuksesta. »Taltuta se, Patches! Taltuta se!» hän huusi niin, että Muukalainen sai hänen kimeästä äänestään yhä enemmän intoa kirmailulleen.
Patches hillitsi hevosensa nauraen. »Mitä oikeastaan tarkoitat, kumppani?» hän kysyi hyväntuulisena Muukalaisen vihdoin suostuessa pitämään jalkansa maassa, »aiotko saada minut putoamaan satulasta?»
»Älä turhia!» vastasi poika ihaillen. »Enpä luule sinun olevan noin vain pudotettavissa. Tulin kertomaan sinulle, että olemme saaneet vieraan», hän lisäsi heidän ratsastaessaan rinnatusten kotia kohden.
Patches hämmästyi. »Vieraan?» hän huudahti.
Pikku Billy hymyili tyytyväisenä. »Niin juuri. Erään miehen — hän on jostakin kaukaa idästä. Will-setä toi hänet mukanaan kaupungista. Luulen, ettei hän eläessään ole nähnyt karjakartanoa. Voi! se tulee olemaan hirveän hauskaa!»
Patchesin kasvot synkkenivät. »Mistä tiedät hänen olevan idästä?» hän kysyi yrittäen salata uteliaisuuttaan.